ambrosia.png

Kuva © omistaja

Virallinen nimi

Syntymäaika

Rotu

Säkäkorkeus

Painotus

Omistaja

Ambrosia v.d. Extravaganza

16.07.2018, 10v

hollanninpuoliverinen

168cm

koulupainotteinen

Sussu VRL-12636

Rekisterinumero

Sukupuoli

Väri

Koulutustaso

Kasvattaja

Tuoja

VH18-012-0349, PKK3132

tamma

mustankimo

Grand Prix

Extravaganza Stud, NL (evm)

VRL-14618

Ambrosia on todella, todella kaunis kimo tamma, jota katsellessa saattaa nopeasti kuvitella, että se on luonteeltaankin yhtä upea tapaus. Tämä on kuitenkin pelkkää toiveajattelua. Ambrosia on nimittäin se luimiva kouluratsu, joka ottaa aamulla vastaan karsinassa perse edellä ja narun päässä se säpsyy kaikkea postilaatikoista leijaileviin syksyn lehtiin. Vieraita holsku ei puolestaan siedä sitten yhtään, uudet tilanteet se löytää vain stressaavina eikä sivuaskelilta vältytä. Siksipä tammalle kannattaa luoda ympärille muutaman vakikasvon ympyrä - vaikka semmoisten ihmisten löytäminen voi olla työn ja tuskan takana - joiden kanssa tämä temperamenttinen puoliverinen tasoittuu käsiteltäväksi myös kentän ulkopuolella.

Perushoitaminen voi olla tämän hevosen kanssa yhtä helvettien lieskamerta, tai niin kuumottava tilanne se vähintäänkin on. Ambrosia inhoaa pääsääntöisesti ihmisten kanssa ajan viettämistä. Erityisesti vieraat saavat sen aivot ylikierroksille, ja siinä sitä sitten saa tosissaan vältellä huitovaa takapäätä, vaikka tamma ehtii varoittelemaan kyllä takajalkojaan nostelemalla kokiessaan omasta mielestään nyt liian paljon yhdellä kertaa. Nyt siitä vakihoitajien ja -ratsuttajien piiristä on hyötyä, sillä jo tutulta tuoksuva ja näyttävä kaksijalkainen yleensä tyynnyttää kimon hevosen, ja vaikka se korvineen päivineen näyttää just niin happamalta kuin sitruuna, puoliverinen tapittaa jo paikallaan ihan kohtuullisen ajan laitettavana.

Kuva © AnneL18

Vielä paremmin homma luistaa jos hoitamisen ajoittaa päiväruoille, jolloin tamman pää nyt on muutenkin heinien seassa. Yleisesti sukimiset, kavioiden putsailut ja varustaminen sujuvat jouhevasti näiden piiriläisten kanssa, mitä nyt vatsanalusta kannattaa varoa ja lyhyempi hoitaja saa hakea jakkaran suitsien laittoa varten. Pesemisestä ei juuri koskaan tule erityisen puhdasta jälkea - Ambrosia kammoaa vettä kuin keskiaikalainen ruttoa. Kaikista helpointa onkin suihkutella puoliverinen letkulla pihalla ja kevyesti käydä läpi sienen kanssa, jos kunnon syväpesun tahtoo tehdä.


Taluttaessa Ambrosia ei sen helpommaksi muutu, vaan se seuraa ympäristöään ja kaikkea mahdollista kammottavaa silmät pyöreinä valkuaiset vilkkuen. Vikisevä tuuliviiri tai silmien kohdalta lentelevä perhonen saavat jo sysättyä tamman pystyyn ja sivulle, joten suositeltavaa onkin jättää riimu päivineen suitsien kaveriksi jos vain suinkin mahdollista.

Kentällä - no kentällä ratsastajat yleensä suorastaan kyseenalaistavat, onko alla nyt varmasti se karsinassa tulta syöksevä peto. Vastaus on, että on. Ambrosian parhain puoli on sen ratsastettavuus, ja kentällä sen koko olemus muuttuu, vaikka edelleen se sama terävyys ja reaktiivisuus säilyykin. Tamma on suorastaan unelma satulasta käsin, onhan puoliverinen herkkä ja pienoisillekin avuille jo vastaava, keskittyvä sekä upealiikkeinen. Alussa toki hevonen tykkää hieman tuijotella aidattuja laitamia, mutta kun Ambrosialta lähtee ratsastamaan eteenpäin vaatien enemmän lämmittelyissä, pehmenee se käsissä ja keskittyy se vihdoin siihen, mitä siltä ihminen haluaa.
Rytmikkäät, mahtipontisen korkeat ja lipuvat askeleet omaavaa Ambrosiaa myytiin kouluratsastajan unelmatykkinä, ja tottahan kasvattaja tämän suhteen puhui. Grand Prix -tasoinen holsku tekee kaula notkolla vaikka postimerkin kokoisella alueella ratsastajansa pyytämänä. Välillä tuntuukin, että ei siltä kauheasti ehdi kysymäänkään tamman tehdessä jo seuraavaa harjoitetta tai osuutta kuin ajatuksesta vain.
Esteillä tamma ei sinne korkeimpiin luokkiin yllä, ja se suorastaan hämmentyy puomeja nähdessään palaten hieman siihen hurjaan Ambrosiaan, joka se kentän ulkopuolella on. Häkeltynyt puoliverinen saattaa kevyesti kieltää hiemankaan epävarmojen apujen johdosta - jos Ambrosia ei tiedä varmasti, odotetaanko sen hyppäävän, se ei hyppää. Esteillä holsku vaatiikin apua kaikissa vaiheissa aina lähestymisestä hyppyyn.


Järkikin sen jo sanoo - Ambrosiaa ei hevillä maastoon viedä, ei edes toisten hevosten seurassa. Maastossa jälleen tammasta kuoriutuu se sivuaskelia vetelevä, ojanpohjia myöten pinkoja, säikkyvä hevonen kaiken sen hälisevän ja elävän luonnon keskellä. Mielellään puoliverisen kanssa mennäänkin maastoreitille vain ja ainoastaan parin muun erittäin tasapainoisen, hajuttoman-mauttoman ratsukon seurassa, jolloin ratsastajalla on se tuki ja turva mukana, Ambrosialla puolestaan pari tammaa näyttämässä, että ei ole syytä tyhjästä vauhkota.

Kisoihin lähtö ilman Ambrosian taistelua traileriin ei ole kisoihin lähtö. Puoliverinen pistää hanttiin viimeiseen asti rampille nousua ja laatikkoon menemistä kammoksuen, ja superpallon tavoin sinkoileva tamma saakin yleensä shown aikaan. Sitten kun sen laittaa traileriin ja pääsee körryttelemällä kisoihin, ei Ambrosiaa juuri kiinnosta itse ajovaihe sen mussutellessa heiniään. Ulos lastatessa puolestaan pääsee taas testaamaan omia hermojaan - hevonen nimittäin tulee ulos ja kiireellä.
Kisapaikka voi olla erittäin stressaava kaikkine äänineen, väreineen ja tuoksuineen. Ambrosia seuraakin ympäristöä vinhasti steppaillen ja jännittyneesti käppäillen, ja sen tuki ja turva on tässä tapauksessa jälleen tuttu ihminen, jolta se hakee suojaa. Vaikka pullisteleva puoliverinen kovasti tuntuu katselevan säikyttävää, on se yleensä vähän kainompi sinkoilemaan kisahulinoissa. Häntä kannattaa varustaa punaisella rusetilla, jotta Ambrosia saa hieman lisää hengitystilaa.

Luonnekuvaus © VRL-14618

Jälkeläiset

s. 01.07.2019 - o. Saturnino The Immortal - i. Glory Sceptre

Sukuselvitys

i. Donatien v.d. Extravaganza

kwpn, musta, 172cm

e. Aeris v.d. Extravaganza

kwpn, mustankimo, 165cm

ii. Denard I

kwpn, musta, 174cm

ie. Amelié van Prism

kwpn, tummanruunikko, 168cm

ei. Di Inferi

kwpn, ruunikonkimo, 171cm

ee. Annabelle v.d. Extravaganza

kwpn, mustankimo, 160cm

iii. Dmonte v.d. Tusk

iie. Elainé van Prism

iei. Accessible II

iee. Amanda van Prism

eii. Dis Pater

eie. Diamella

eei. Easy Come Easy Go

eee. Aurore I

isä Donatien v.d. Extravaganza on upea musta 172cm korkea kwpn, joka nyt vanhemmalla iällä on edelleenkin erittäin suosittu siitosori. Donatien edustaa vanhaa hollantilaista kouluratsastuslinjaa, jossa yhdistyvät kolmen suuren tekijän hevoset. Donatien itsessään on perinyt kaikkien linjojen parhaat puolet. Ori vietiin nuorena kantakirjaan jossa se palkittiin I-palkinnolla. Rakenteeltaan kyseessä on lihaksikas, vahva ja lyhytrunkoinen hevonen, jonka askeleet jättävät haukkomaan henkeään - niin puhtaat, rytmikkäät ja koreat ne ovat. Kantakirjauksen jälkeen Donatien jatkoi koulukentille Grand Prix -tasolla kisaten, ja maajoukkueessa vakiratsastajansa kanssa edustanut musta puoliverinen jäi kansainvälisestikin mieleen. Ori nähtiin myös useissa arvokisoissa, joista useimmista se sijoittui. Donatienin luonne on valpas, reaktiivinen sekä orimainen, mutta myös ihmisten kanssa ori on mutkaton ja pehmeä humoristi. Musta hevonen on tätä nykyä jättänyt koulukentät taakseen tehden tilaa sen 54 jälkeläiselle, joista 24 on ollut isänsä jäljissä jatkavia oreja. Myös sen 30 tammavarsaa ovat osoittaneet kyntensä kouluratsastuksen parissa, ja moni on jättänyt paljon Donatienin piirteitä myös varsoilleen.


isänisä Denard I oli sekin upea musta 174cm korkuinen kwpnori. Kantakirjaan nuorena II-palkittu Denard oli usean kasvattajan suosiossa sen isälinjan vuoksi, ja oria käytettiinkin myöhemmin paljon jalostukseen orilinjan jatkumisen toiveissa. Rakenteeltaan Denard oli vahvaluustoinen, lihaksikas ja kaikin puolin korrekti puoliverinen, jonka kauniit, korkeavoittoiset askeleet tekivät vaikutuksen moniin. Kouluori jatkoi kisakentillä 12 pitkää vuotta Grand Prix -tasolla kansainvälisestikin kisaten aina Yhdysvalloissa asti. Luonteeltaan Denard oli valpas, orimainen mutta mutkaton ja peloton hevonen, joka nautti saamastaan huomiosta ja seurasta. Kisauransa jälkeen holsku jäi siitokseen, ja se ehtikin astua 142 tammaa yhteensä elämänsä aikana, joista osa vaikuttaa edelleen Yhdysvalloissa. 56 näistä varsoista on ollut koulukentillä mainetta niittäneitä kouluoreja, loput tammoja, nekin kaunisliikkeisiä kouluratsuja. Denard vietti viimeiset päivät kasvattajallaan syöpäkasvaimen löydyttyä, ja niille maille ori haudattiinkin. Denard oli kuollessaan 22-vuotias.


isänemä Amelié van Prism oli vanhaa Prism -tallin linjaa. Kaunis, siro kwpn-tamma Amelié oli väriltään tummanruunikko ja sen säkäkorkeudeksi mitattiin 168cm. Kantakirjaan Amelié pääsi nelivuotiaana III-palkinnolla. Rakenteeltaan kyseessä oli siroluinen, kevyt puoliverinen ilmeikkäällä päällä, ja liikkeiltään tamma oli höyhenen tavoin leijaileva, pehmeä liikkuja. Amelié aloitti kisauransa vasta kahdeksan vuoden iässä, mutta hienosti Grand Prix -tasolla menestynyt ruunikko kisasi kansallisesti ympäri maata, yleensä sijoittuen jos ei voittaen luokkaansa. Amelié jätettiin viiden vuoden jälkeen jalostukseen jalkojen kulumisen vuoksi, ja se ehti varsoa neljä kertaa, kaksi oria ja kaksi tammaa. Kaikille se jätti kauniit sulavat liikkeensä sekä sosiaalisen luonteensa. Amelié menehtyi lopulta viimeisessä varsonnassaan yhdessä viidennen varsansa kanssa 17-vuotiaana.

emä Aeris v.d. Extravaganza on upea mustankimo kwpn-tamma, jolta korkeutta löytyy 165cm. Aeriksen linjat ovat erittäin mielenkiintoinen yhdistelmä italialaisia ja ranskalaisia isälinjoja yhdistettynä amerikanpuoliverisiin emän puolelta. Kimo tamma kantakirjattiin kuusivuotiaana II-palkinnolla, ja se edustaa vahvaluustoista, sopusuhtaista ja ryhdikästä puoliverityyppiä. Liikkeiltään Aeris tunnetaan sen kauniin, pontevan ja korean ravin vuoksi, ja sen kaunis pehmeä laukkakaan ei aiheuta pahennusta. Aeris kisaa vielä suunnitellusti pari vuotta Grand Prix -tasolla, ja holsku on menestynytkin kansainvälisesti niin Euroopassa että Yhdysvalloissa. Aeriksen suurin häiritsevä tekijä on sen äkäinen, yksin viihtyvä ja herkkä luonne, ja siksi sitä on pyritty yhdistämään vain tasapainoisten, varmojen orien kanssa. Aerikselta löytyy kolme varsaa, joista kaikki ovat olleet nekin koulukentillä maineikkaita tammoja.


emänisä Di Inferi oli upea ruunikonkimo italialainen ori 171cm korkeuksissa. Kimo hevonen myytiin kasvattajaltaan puoliverisenä Alankomaihin, jossa se kantakirjattiin hollanninpuoliveristen kantakirjaan III-palkinnolla, olihan sen suku pääasiassa kwpn-linjainen. Rakenteeltaan Di Inferi oli erittäin vahva ja lihaksikas, pyöreärunkoinen ja ryhdikäs puoliverinen ilmekkäällä päällä. Liikkeissä se oli hieman raskas, mutta erittäin kauniin ja rytmikkään ravin omaava. Leikkisästi kantakirjan tuomarit kutsuivatkin kimoa tankkeriksi sen erottuessa selvästi muista kevyimmistä oreista. Di Inferi ratsukoulutettiin vasta Hollannissa ja sen kisaura alkoi Grand Prix -tason luokissa vasta kuusivuotiaana. Puoliverinen hurmasi monet kisauransa aikana sen vakaalla asenteella ja kansallisella menestyksellä. 16-vuotiaana hevonen jätettiin siitosoriksi, ja Di Inferi olikin aikanaan suosittu lisä siroluisten tammojen keskuudessa vahvuutta ja ryhdikkyyttä lisäämään. Luonteeltaan ori oli kuuleman mukaan omapäinen, alati valpas ja tarkkaavainen, mutta ihmisille nöyrä. Di Inferi sai kaikkiaan 33 varsaa, joista 15 oli isänsä kaltaisia mutta kevyempiä oreja, loput jalostuskäytössä suosittuja tammoja. Kimon taival päättyi lopulta lopulta 24-vuotiaana suun toistuviin tulehduksiin ja hampaiden vakavaan kulumiseen, joka teki syömisestä erittäin kivuliasta.


emänemä Annebelle v.d. Extravaganza on edelleen kasvattajallaan elossa oleva mustankimo kwpn-tamma, jonka säkäkorkeus huitelee 160cm korkeudessa. Pieni, siroluinen mutta ryhdikäs Annebelle kantakirjattiin kahdeksanvuotiaana II-palkinolla, ja tamman rytmikkäät, höyhenenkevyet liikkeet kehuttiin maasta taivaaseen. Puoliverinen on mielenkiintoinen yhdistelmä amerikanpuoliverisiä, joiden taustalta löytyy niin hollannin- että belgianpuoliverisiä ja oldenburgeja. Annebelle hieman poikkeuksellisesti ei koskaan päässyt kisakentille sen loukkaannuttua viisivuotiaana ulkoillessaan, mutta jalkavamma ei estänyt loppumetreillä siitoskäyttöä tai vaatinut lopetusta. Niinpä Annebelle jäi kevyeen ratsastuskäyttöön ja siitokseen. Luonteeltaan Annebelle on vaativa, enemmän itsekseen viihtyvä ja hapan hevonen, mutta kuitenkin ihmisille vielä vastaantuleva. Tätä se on myös periyttänyt vahvasti kaikille viidelle tammavarsalleen.

Sukuselvitys © VRL-14618

Ambrosia on virtuaalihevonen!

This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now