top of page

Päiväkirja

27. huhtikuuta 2018 Ensimmäinen ratsastus

Sitrus saapui edellispäivänä, joten eilisen se sai viettää tutustuen uuteen kotiinsa. Kävin harjailemassa tammaa ja kävelyttämässä sitä kentällä, mutta tänään olisi tarkoitus suorittaa ensimmäinen ratsastus. Mirella saapuisi antamaan vinkkejä, hän kun on tammalla pari kertaa ennenkin ratsastanut. Hain Sitruksen tarhasta ja vatsani alkoi täyttyä perhosista. Laitoin tamman käytävälle ja nappasin sille ostetusta harjakassista punaisen pölyharjan, jonka kanssa kävin läpi silkkiturkkisen Sitruksen selän ja kyljet. Puhdistin tamman kaviot ja aloitin varustamisen. Puin tammalle kalliin näköisen koulusatulan, kieputin pintelit joka jalkaan ja lopulta suitsin tamman. Sitrus antoi suorittaa kaikki hoitotoimenpiteet nätisti ja lopulta lähdin vanhempani perässämme kävellen kohti kenttää. 

Mirella oli jo kentällä ja hetken kävelytyksen jälkeen nousin ratsaille. 
"Sillä on sit tosi isot liikkeet, kun oot tottunut poniratsastukseen. Mutta se on oikeasti tosi miellyttävä, kunhan ratsastat sitä tosissas", Mirella aloitti ja laittoi minut heti kokoamaan ohjat käsiini. Tamma on vielä nuori, mutta se on koko nuoruutensa ollut aktiivisessa treenissä ja se on alusta asti ratsastettu ammattilaisen toimesta. Aloitimme ravityöskentelyn ja heti alkuun jouduin kunnolla hommiin, että osasin edes keventää tamman suuressa ravissa kunnolla. 

 

Koko ratsastus meni enimmäkseen totutellessani Sitruksen valtaviin liikkeisiin. Se on suustaan todella miellyttävän tuntuinen ja herkkä painoavuille, sekä pohkeelle. Tamma myös tuntuu jäävän helposti tuijottelemaan, jos itse unohtaa ratsastaa. Lopputunnista pääsin hieman kokeilemaan väistöjä, kun vihdoin pystyin pieniä aikoja istumaan Sitruksen suuressa ravissa. Laukka sillä on kuin keinuhevosella ja siellä on oikeasti ihan mukava istua, mutta ravi pomputtaa minua vielä ihan hirveästi, kun en tammaa ihan rehellisesti pyöreänä saanut menemään. 
"Siinä on sulle haastetta, mutta teistä tulee varmasti ihan superpari kouluradoille, kunhan pääsette kunnolla tutustumaan toisiinne!" Mirella kannusti ja sanoi lopulta ettei meidän meno järkyttävältä näyttänyt, että oli siellä ollut todella siistejäkin pätkiä. Myönsin sen itsekin, onhan suuressa puoliverisessä totuttelua ponin jälkeen, mutta Sitrus vaikuttaa mukavalta ja siitä ei ainakaan kapasiteetti tule loppumaan kesken. 

 

25. huhtikuuta 2018 Sitrus saapuu taloon

Se ei tullut minulle varsinaisena yllätyksenä, että vanhempani ilmoittivat ostaneensa minulle hevosen syntymäpäivälahjaksi. Olimme vain vähän aikaa sitten myyneet vanhan ponini eläkekotiin ja minulle oli ollut etsinnässä sopiva hevonen jo puolisen vuotta. Kouluvalmentajani Mirella oli kuulemma vihdoin löytänyt sopivan hevosen Suomalaiselta kasvattajalta ja hevonen saapuisi tänään minulle kuukauden mittaiselle koeajalle, jonka jälkeen tekisin päätöksen hevosen ostosta. 

Saavuimme tuttuun tallipihaan puolenpäivän aikoihin. Vanha ponini oli asunut tällä samalla tallilla, joten oli luontevaa tuoda uusikin hevonen tänne. Talli on todella siisti, sieltä löytyy loistava kenttä ja maneesi, sekä paljon hyviä ja monipuolisia maastoreittejä. Hetken pihalla seisoskeltuamme näin tietä pitkin ajavan auton ja trailerin. Kun auto pysähtyi pihaan, sieltä nousi Mirella hymyillen ja toivotti suoraan minulle hyvää syntymäpäivää. Sitten nainen asteli traileriin ja isäni avustuksella talutti trailerista ulos suuren ruunikon tamman. 

Katselin tammaa hämilläni, se on niin massiivisen kokoinen. 

"Tässä on JB Start at Tangier, eli Sitrus", Mirella esitteli ja talutti tamman lähemmäs. Se kurotti pitkällä kaulallaan lähemmäs ja annoin Sitruksen haistella kättäni. 

"Se on kaunis", sain sanottua ja katselin tarkemmin tamman olemusta. Sillä on hurjan kauniin mallinen pää ja lempeä katse. 
"Se on tosi kapasiteetikas", Mirella naurahti ja taputti tamman silkkistä kaulaa, jonka jälkeen nainen ojensi narun minulle. Otin vaaleanpunaisen riimunnarun hieman epävarmasti käsiini, mutta lähdin sitten varmemmin ottein taluttamaan kookasta kouluhevosta talliin. 

Sitrus pääsi asumaan entisen ponini Kisun vanhaan karsinaan. Se  hamusi karsinassaan heiniä melko leppoisan oloisena, mitä nyt silloin tällöin vilkuili epäröiden ympärilleen. 
"Se on vasta viisivuotias, joten meillä on sopimus että Mirella ratsastaa sitä vielä toistaiseksi kahdesti viikossa ja kilpailee suurempia luokkia", äitini selosti ja ihaili karsinassa olevaa ruunikkoa tammaa. 

"Joo, kuulostaa järkevälle", sanon, vaikka tietysti minua hieman harmittaa, etten pääse joka päivä touhuamaan uuden hevoseni kanssa. Se on kuitenkin meille molemmille parasta, että Mirella ratsuttaa tammaa, niin siitä tulee kokoajan parempi opetusmestari minulle. 

Sitruksen päiväkirjan löytää 06.05.2018 eteenpäin TÄÄLTÄ

 

bottom of page