Päiväkirja

30.04.2018 päiväkirjamerkintä - kirjoittanut vuokraaja Tinja [omistaja] (291 sanaa)
Tänään pääsin ekaa kertaa hyppäämään Almalla. Lyydia on todella tarkka siitä, saavatko vuokraajat hypätä vuokrahevosillaan ja nyt vihdoin sain luvan siihen, tietenkin Lyydian valvovan silmän alla. Samaan aikaan kanssamme hyppäämään tulivat myös Suru ja tämän vuokraaja Linda. Kuulemani mukaan Alma on todella vauhdikas hyppääjä, eikä se oikein malttaisi keskittyä pidätteisiin, haluaisi vain mennä täysiä. 

Hoitaessa Alma oli todella leppoisalla tuulella. Se nautti rapsutuksista, mutta selvästi vaistosi oman jännitykseni ja katseli minua hieman ihmeissään. Laitoin tamman jokaiseen jalkaan suojan ja nostin lopulta piensuokin mustan estesatulan sen selkään. Kiinnitin satulavyön ja lyhensin heti jalustimia pari reikää, ne kun ovat Lyydian säädöillä. Suitsin vielä tamman, laitoin itselleni turvaliivin ja lähdin sitten taluttamaan tammaa kentälle, jonne Lyydia oli jo pientä rataa koonnut. 

Alkuverkaksi teimme sileällä ihan perusjuttuja ja menimme molempiin suuntiin puomeja. Alma kuumui jo pelkästään esteiden näkemisestä, teki muutamia spurtteja ja heitti pari pientä pukkia. Pysyin kyydissä, mutta kyllä siinä hieman alkoi mietityttää, oliko ponilla hyppääminen sittenkään fiksu ajatus. Verryttelyn jälkeen Lyydia komensi meitä tulemaan kavalettijumppasarjaa kaarevalla uralla. Alkuun Alma kuskasi minut tehtävän läpi ihan 6-0, mutta Lyydia neuvoilla pääsimme helpon tehtävän läpi kunnialla. 

Hyppäsimme pari kertaa yhtä sarjaa yksittäisenä tehtävänä ja se meni ihan hyvin, kunhan sain pidätteet menemään läpi hyppyjen välillä. Kun aloimme hyppäämään rataa, alkoi tulla enemmän hankaluuksia, kun minun olisi pitänyt pystyä ohjaamaan ja jarruttamaan samaan aikaan. Kaarteet menivät pitkiksi, Alma kiikutti minua ja hypyt tulivat huonoihin paikkoihin. Lyydia komensi minua ottamaan jarruvoltteja esteiden väliin ja niillä saimmekin mukavasti kontrollia tehtävän suoritukseen. 

Kun vihdoin suoritimme yhden radan siististi ja kontrolloidusti, Lyydia antoi luvan loppuverryttelylle. Ravasin Alman kanssa hetken löysällä ohjalla, jonka jälkeen annoin tammalle luvan siirtyä käyntiin. Almalle tuli kunnolla hiki ja rautias puuskutti ihan kunnolla, mutta alkoi nopeasti toipua kuntoilusuorituksesta ja vauhtia olisi tuntunut riittävän vielä vaikka toiseksi tunniksi. 

​

28.12.2017 päiväkirjamerkintä - kirjoittanut omistaja (222 sanaa)

Suru lähti tyytyväisenä mukaani mutaisesta tarhasta. Pitäisi soittaa veljeni tammikuussa uusimaan tarhojen pohjia, niin ei tarvitse joka päivä pestä kaikkien hevosten koipia. Taluttaessani tammani talliin, huomasin Alman vuokraajan Tinjan hääräävän pikkutamman karsinassa. Monilla hevosillani oli vuokraajat, mikä oli ehdottomasti onni, sillä itse ehdin korkeintaan viisi hevosta liikuttamaan päivässä. Huikkasin Tinjalle tervehdyksen ja samassa mieleeni välähti kutsua tyttö mukaamme maastoon. Surulle tekisi hyvää rauhallinen maastolenkki ja Tinja saisi vähän vaihtelua kentällä pyörimiseen. 

​

Tinja oli suostunut mielissään ja niin varustimme hevosemme ja lähdimme suuntaamaan ensin tallipihalle, jossa kapusimme ratsaille. Suru oli todella vireän tuntuinen ja se arvasi jo heijastinloimestaan että nyt lähdetään maastolenkille. Pääsimme ongelmitta ratsaille ja lähdimme yhdelle tutuista maastolenkeistä. Kuljimme tarhojen välistä ja suuntasimme ensin orilaitumelle, jonka viereltä lähtisi kiva metsälenkki. Pohjat eivät suoraan sanottuna olleet parhaassa mahdollisessa kunnossa, mutta tarpeeksi hyvät kävelyyn ja pieniin ravipätkiin. 

​

Pidemmällä ja hyväpohjaisemmalla suoralla otimme pienen pätkää laukkaa. Suru heitti pienen innostuneen pikkupukinkin, mutta ei kiltti tammani koskaan oikeastaan muuta teekkään. Alma pysyi hyvin vauhdissa mukana ja ainakin korviin asti ylettyvästä hymystä päätellen tyttö tykkäsi maastolenkistämme. Palatessamme tallipihaan melkein liiankin pian, hyppäsimme ratsailta. Tammat olivat hionneet kevyesti, joten otettuamme varusteet pois, neuvoin Tinjaa laittamaan Almalle kevyttoppaloimen, ettei raukalle tule kylmä. Suru sai klippaustensa ansiosta niskaansa sekä fleeceloimen, että kevyttoppaloimen, jonka jälkeen annoin tammalle pari porkkananpalaa ja vein sen tarhaan kavereidensa luokse. Seuraavaksi olisi vuorossa Hämyn läpiratsastus. 

​

29.09.2017 kouluvalmennus - kirjoittanut omistaja (175 sanaa)

Olin lupautunut pitämään Almalle ja tämän vuokraajalle Tinjalle kouluvalmennuksen. Parivaljakko saapui kentälle iloisesti hymyillen, olivat kuulemma käyneet kävelemässä jo alkukäynnit maastossa. Pääsimme aloittamaan sis suoraan hommat ja laitoinkin ratsukon alkuun työstämään käynnissä loivia kiemurauria siten, että kokoajan tulee olla siisti asetus siihen suuntaan minne ollaan menossa. Tinja jäi helpolla puristamaan polvillaan ja neuvoin tyttöä ottamaan hetkeksi jalustimet kaulalle, jolloin jalka pääsi roikkumaan vapaana. Jalan asento parani heti! Ravityöskentelyyn siirtyessä Tinja sai ottaa jalustimet takaisin ja lähteä ravissa jatkamaan kiemuratehtävää. Alma ravasi nätisti eteenpäin, mutta takajalat liirasivat ihan jossain muualla kuin kropan alla. Neuvoin Tinjaa ratsastamaant tammaa tasaisesti pohkeella ja ottamaan runsaasti puolipidätteitä, jotta Alma saartaisiin siirtämään painoa takaosalle. Ravissa ratsukko sai ottaa myös muutamat pohkeenväistöt, jotka sujuivat tasaisen varmasti. Laukkatehtävät jäivät tänään hieman vähälle, mutta laukassa keskityttiin vain siihen että Tinja saa Alman laukkaamaan ilman turhaa kaahottamista. Almalla on tapana mennä turhan kovaa, joten kun ratsukko vihdoin löysi yhteisen sävelen ja saivat näytettyä minulle hyvässä tahdissa etenevää rauhallista laukkaa, en olisi tyytyväisempi olla. Jätin Tinjan itsenäisesti verryttelemään Almaa ja itse suuntasin talliin varustamaan Murua ratsastukselle. 

​

26.05.2017 päiväkirjamerkintä - kirjoittanut omistaja (117 sanaa)

Vihdoin koitti Alman varsomisen päivä. Saapuessani tekemään aamutallia, Alma seisoskeli karsinassaan rauhaksiin eikä oikeastaan päälle päin näkynyt mitään merkkejä tulevasta varsomisesta. Ruokin hevoset ja jätin ne syömään rauhassa ennen tarhausta. Kun vain tunnin päästä saavuin takaisin talliin, Alma oli juuri pullauttanut karsinaansa pienen varsan. Kaikki oli selvästi sujunut aivan kuin oppikirjassa ja varsa nousi nopeasti jaloilleen. Väriksi alkoi pikkuhiljaa varmistua rautias ja luultavasti harja ja häntä jäisivät vaaleiksi. Pieni orivarsa oli heti ensimmäisistä hetkistään alkaen todella tomera ja suuntasi heti juomaan maitobaarille. Itse vain seisoin hämmentyneenä karsinan ovella katsellen karsinaan. Alma oli hieman hikinen, mutta alkoi jo nopeasti mutustella kesken jääneitä aamuheiniään. Olin päättänyt Alman varsan nimen jo ennen syntymää ja varsa sai siis nimekseen Kielokummun Kapteeni. 

​

23.05.2017 päiväkirjamerkintä - kirjoittanut omistaja (120 sanaa)

"Alman varsomiseen ei voi millään olla enään montaa päivää", mutisin itsekseni ja taputin uskomattoman pyöreän tamman kaulaa. Alman liikkumisesta oli alkanut tulla jo hieman vaivanloista ja se vaappui ympäri tarhaa. Donna ei onneksi kiusannut Almaa ja punarautias pitikin nuoremmalle pienhevoselle kovaa kuria. Kun silittelin Alman vatsaa, tunsin selvästi varsan potkuja. Vielä ei ollut mitään tietoa, mitä sieltä lopulta putkahtaisi. Itse toivoisin hieman oria, eteenkin jos se pysyisi pienhevoskokoisena. Alkukesästä varsoisivat vain Alma ja Suru. Nappasin lopulta Alman  riimunnarun päähän ja lähdin ulos tarhasta taluttelemaan tammaa lähimaastoihin. Tarhassa tamma ei kovinkaan paljoon enään vaivautunut liikkumaan, mutta vatsan toiminnankin kannalta kävin molempia kantavana olevia tammoja kävelyttämässä päivittäin pitkin pihaa. Kävelimme parikymmentä minuuttia, jonka jälkeen päästin Alman takaisin tarhaan ja suuntasin jakamaan päiväheiniä. 

​

26.04.2017 päiväkirjamerkintä - kirjoittanut omistaja (127 sanaa)

Alma vilkaisi minua uteliaasti. Pyörittelin kumisualla tamman punertavaa karvaa ja talvikarvaa lähti oikein pölinällä. Alma oli mukavasti vielä käynyt kierimässä tarhan mutaisimmassa kohdassa, joten pölyä ja hiekkaakin pöllähteli ilmoille. Harjattuani tamman vihdoin puhtaaksi, puhdistin vielä kaviot ja varustin Alman ohjasajovermeillä. En kiinnittänyt ajo-ohjia vielä paikalleen vaan lähdin ensin tallipihaa ympäröivälle maastolenkille kävelemään alkukäynnit. 
Ohjasajoin Almaa ensin käynnissä ja treenasimme kaikenlaisia kuvioita. Alman pravuuri ohjasajaessa on pohkeenväistö, jonka tamma näytti alkuun käynnissä oikein mallikkaasti. Otimme vielä hieman ravipätkiäkin ja Alma osasi hienosti ravata rentoa ja rauhallista ravia. Ravissa tamma sai ensin mennä hieman kahdeksikkoa, jonka jälkeen otimme vielä todella hitaassa ravissa lyhyitä pätkiä pohkeenväistöä. Alma oli oikein hyvä ja kuuliainen, joten onnistumiseen oli hyvä lopettaa. Palautin Alman suoraan tarhalleen, jonne se oli saanut uudeksi kaverikseen vuotiaan suomenhevostamman Murun.