perjantai 11.11.2016 - maastakäsittelyä maastossa - Jannica

Ilma oli mitä aurinkoisin, vaikka pakkasta olikin tänään kymmenisen astetta. Maneesi oli varattu ja kentällä olisi vähän kylmä työskennellä, joten päätin lähteä Ulpun kanssa maastoon totuttamaan vuotiasta tammaa vähän uusiin juttuihin. Pelottavien tilanteiden minimalisoimiseksi puin tammalle harjauksen jälkeen suitset päähän ja laitoin kuolaimeen liinan kiinni leuan alta sitoen toiselle puolelle, vaikka ei sillä kyllä ollut pelästyessä tapana häipyä paikalta, maastossa ei kuitenkaan voinut koskaan olla liian varma. Suuntasimme kohti tuttua lähimetsää tarkoituksella tänään oikaisten pienen hiekkatien kautta, jossa varmasti tähän aikaan perjantai iltapäivästä olisi työmatkaliikennettä, tarkoituksena näyttää Ulpulle uusia asioita. En ottanut varsakaveria mukaan, koska Ulpu oli sen verran jo iso tyttö ja tottunut maastossa liikkumiseen myös käsihevosena, että uskoin stressaavasta kaverista olevan enemmänkin haittaa kuin hyötyä. Päästyämme tallipihasta suuntasimme jo hyvän matkaa hiekkatietä kohti, kun vastaa körötteli mopoauto onneksi rauhallista tahtia, koska halusin luoda tammalle hyvän ja rauhallisen tilanteen ekasta auton kohtaamisesta.

Ulpu ei oikeastaan edes noteerannut autoa mitenkään, katsoi kyllä, mutta jatkoi sitten reippaasti matkaansa jääden ihmettelemään jäätynyttä jokea. Siitäkin kuitenkin selvittiin ja tullessamme jo kotiinpäin näin tallitiellä tulevan traktorin. Silmäilin pätkällä paikkaa minne pääsisin tamman kanssa hieman sivumpaan, jos se sattuisi pelästymään isoa ajoneuvoa, jolla sattui harmikseni olemaan myös puuperäkärry perässään, joka piti melkoista kolinaa. Kävelin reippaasti varsan edellä ja jäimme sitten kahden puupinon väliin tienreunaan odottamaan, että traktori tuli kohdalle. Ohitus sujui ongelmitta, naapurin mukava Teuvo jopa hiljensi kohdalla huomatessaan, että minulla oli varsa mukana. Ulpua ei iso peräkärrykään jännittänyt, se olisi jopa halunnut lähteä Teuvon matkaan katsomaan minne hän meni. Käänsin kuitenkin tamman sen vastusteluista huolimatta kohti kotia ja kävelimme reippaasti ja hyvillä mielin onnistuneesta puolen tunnin maastolenkistä tallille.

​

tiistai 20.09.2016 - Ulpu syntyi kotitallille & 35.omakasvatti - kasvattaja

Aloin jo hieman huolestumaan. Usvan toisen varsan laskettu aika oli mennyt jo viikkotakaperin eikä tamma nytkään antanut mitään merkkejä milloin seuraava varsa mahtaisi syntyä. Tamma vain tarhaili tyytyväisenä syyssäässä ja kasvatti varsavatsaansa. Aloin jo pohtimaan tulisiko tamma kiikuttaa eläinlääkärille varmuuden vuoksi, mutta tätä en kerinnyt koskaan tekemään. Rauhaisa ratsastaminen Rontin kanssa kentällä keskeytyi, kun tallityöntekijäni Venla tuli kentänlaidalle ilmoittamaan, että oli juuri siirtänyt Usvan sisälle, kun tamma oli alkanut varsomaan. Nakkasin siis Rontin ohjat naiselle ja pyysin tätä tekemään orin kanssa loppuverryttelyt. Hölkkäsin talliin, sillä Venla ei ollut kuulostanut puheissansa kovinkaan hätäiseltä.

Aukaisin Usvan karsinan oven narahtaen. Tamma oli alkanut varsomaan ja ulkona oli jo varsan etukaviot. Jouduin hieman auttamaan Usvaa. Pian oljilla makasi ruskea varsa, jolla oli kapea läsi ja vasemmassa takajalassa vuohissukka. Hieman huolestuneena katselin tamman todella käyriä jalkoja. Kaivoin kännykän taskustani ja lähetin eläinlääkärillemme Olivialle kuvan niistä. Usva ymmärsi onneksi tällä kertaa heti alkaa hoivaamaan pienokaistansa, kun ensimmäisen varsan kohdalla tamma ei ollut alkuunsa ymmärtänyt pienokaisensa perään. Venla saapui apuuni ja saimme yhdessä tuettuna nostettua varsan juomaan ensimmäisiä ternimaitoja. Varsa pysyi huterasti pystyssä vänkkyröineen jalkoineen. Noita tulisi kyllä seurata nyt muutaman päivän ajan, ja jos ne eivät siitä oikene niin, sitten kiikutan varsan että tamman eläinlääkäriasemalle. Varsaa ei jalkojen virheasento näyttänyt häiritsevän, sillä sinnikkäästi varsa pyrki pystyyn. Tämä oli tietenkin hyvä asia.

Rautiaaksi muuttuva varsa sai nimeksi Miss Rogue, neiti veijari. Tulisikohan nimi olemaan jonkinlainen enne, ken tietää, mutta se kuulosti mielestäni hauskalta. Nimen takana on myös, se että olin juuri Marvelin tuottamia X-men elokuvia, jossa yhden henkilön nimi oli Rogue. Kasvattieni nimeämisessä halusin muutenkin yhdistellä kummankin hevosvanhemman nimiä. Isä orihan oli Sandwich Superman W, joten tuo Marvelin supersankaritar olisi oivallinen nimiehdotus ja emä-tamma Usvan (Eugenia Kiz) edellinen varsa oli nimetty Mrs-liitteellä, joten oli luonnollista jatkaa tuota neiti-teemaa myös toisen tamma varsan kohdalla. Lempinimi Ulpu vääntyi emän Usvan mukaisesti.

Varsan jalat lähtivät muutaman päivän ikäisenä oikenemaan ihan itsestään, eikä niiden kanssa tullut ongelmia kasvun missään vaiheessa. Pitkäjalkaisena varsa oli vain tuhottoman kömpelö, mutta sitä oli emä Usvakin aina ollut, joten en tästä huolestunut. Hevoset saivat kuitenkin vaihtelevassa maastossa tarhailla, joten kyllä se varsa oppisi, toivottavasti, katsomaan mihin koipensa laskisi.

​

maanantai 22.08.2016 - suomenpuoliverivarsan alkutaival - kasvattaja

Usvan edellinen varsa oli ollut oikein onnistunut ja olin tykästynyt Luluun. Silmäillessäni netissä oreja Usvan seuraavan varsan isäksi, silmiini osui harvinaisemman ruunivoikon värinen englantilainen puoliverinen Sandwich Superman W eli tuttujen kesken vain Sasu ori. Sasulla oli entuudestaan kolme tamma jälkeläistä, eikä yhtää oria. Tässäkö se nyt olisi. Orin väri teki minuun myös suuren vaikutuksen. Omistajansa coupien mukaan orin luonne on ystävällinen ja rauhallinen. Oria on erittäin miellyttävä käsitellä että ratsastaa. Tämä sopisi hyvin yhteen hieman säheltävän, mutta erittäin kiltin Usvan kanssa.