02.03.2018 Maastoestevalmennus - valmentajana Jenna (188 sanaa)
Suru oli verkattu kentällä jo valmiiksi, joten saapuessani paikan päälle päästiin samantien siirtymään läheiselle maastoesteradalle. Tänään pääosaa näytteli erilaiset lähestymiset tavallisimmille esteille. Suru kuulemma hyppää esteen kuin esteen mutta ratsukon yhteinen taival oli vielä alussa. Matkalla pellolle pyysin Lindaa pitämään tamman herkistettynä pohkeenväistöillä ja erilaisilla tempon muutoksilla.

Harjoituksissa hypättiin puolimetrisiä esteitä, jotka olivat pääasiassa tavallisia tukkeja mutta mukaan valittiin myös hieman isompi tarkkuuseste. Alkuun ratsukko sai tulla rauhallisessa laukassa esteille mutta kun pohjaan ja hyppäämiseen oli saatu tuntuma ruvettiin treenaamaan erilaisilla lähestymisillä. Oli vinoa lähestymistä, vauhdikasta, hidasta, koottua, vapaampaa muotoa sekä viime metreillä hidastettua. Linda sai Surun hyvin tulemaan esteille mutta ratsastajan jännitys hieman tarttui tammaankin. Kehotin ratsastajaa luottamaan hevoseensa, jolloin meno muuttuikin rennommaksi. Tarkkuusesteellä keskityttiin hyvään ja suoraan lähestymiseen, jolloin esteen hyppääminen olisi helpointa. Kaiken kaikkiaan ratsukko selvisi tehtävistä hyvin.

Hyvän flown vauhdittamana otettiin ratsukon kanssa ihan aikaa radan suorituksesta. Suru oli tyytyväinen päästessään menemään pidempää laukkasuoraa eikä Lindakaan ollut radan päätteeksi niin jännittynyt kuin alussa. Hypyt sujuivat etäämmältä katsottuna hyviltä ja Suru sai kivasti kiihdytellä pidemmillä osilla mutta Linda sai sen hyvin koottua hypyn lähestyessä. Jos ratsukko jatkaa yhteistyönsä hiomista, niin heistä varmasti kuullaan vielä kisakentillä.

​

28.12.2017 päiväkirjamerkintä - kirjoittanut omistaja (222 sanaa)

Suru lähti tyytyväisenä mukaani mutaisesta tarhasta. Pitäisi soittaa veljeni tammikuussa uusimaan tarhojen pohjia, niin ei tarvitse joka päivä pestä kaikkien hevosten koipia. Taluttaessani tammani talliin, huomasin Alman vuokraajan Tinjan hääräävän pikkutamman karsinassa. Monilla hevosillani oli vuokraajat, mikä oli ehdottomasti onni, sillä itse ehdin korkeintaan viisi hevosta liikuttamaan päivässä. Huikkasin Tinjalle tervehdyksen ja samassa mieleeni välähti kutsua tyttö mukaamme maastoon. Surulle tekisi hyvää rauhallinen maastolenkki ja Tinja saisi vähän vaihtelua kentällä pyörimiseen. 

​

Tinja oli suostunut mielissään ja niin varustimme hevosemme ja lähdimme suuntaamaan ensin tallipihalle, jossa kapusimme ratsaille. Suru oli todella vireän tuntuinen ja se arvasi jo heijastinloimestaan että nyt lähdetään maastolenkille. Pääsimme ongelmitta ratsaille ja lähdimme yhdelle tutuista maastolenkeistä. Kuljimme tarhojen välistä ja suuntasimme ensin orilaitumelle, jonka viereltä lähtisi kiva metsälenkki. Pohjat eivät suoraan sanottuna olleet parhaassa mahdollisessa kunnossa, mutta tarpeeksi hyvät kävelyyn ja pieniin ravipätkiin. 

​

Pidemmällä ja hyväpohjaisemmalla suoralla otimme pienen pätkää laukkaa. Suru heitti pienen innostuneen pikkupukinkin, mutta ei kiltti tammani koskaan oikeastaan muuta teekkään. Alma pysyi hyvin vauhdissa mukana ja ainakin korviin asti ylettyvästä hymystä päätellen tyttö tykkäsi maastolenkistämme. Palatessamme tallipihaan melkein liiankin pian, hyppäsimme ratsailta. Tammat olivat hionneet kevyesti, joten otettuamme varusteet pois, neuvoin Tinjaa laittamaan Almalle kevyttoppaloimen, ettei raukalle tule kylmä. Suru sai klippaustensa ansiosta niskaansa sekä fleeceloimen, että kevyttoppaloimen, jonka jälkeen annoin tammalle pari porkkananpalaa ja vein sen tarhaan kavereidensa luokse. Seuraavaksi olisi vuorossa Hämyn läpiratsastus. 

​

08.12.2017 kouluvalmennus - kirjoittanut omistaja (263 sanaa)

Olin luvannut tänään pitää Surun vuokraajalle Lindalle kouluvalmennuksen, kun tamma on kuulemma ollut muutamana päivänä hieman hankala ja Linda kaipaisi lisäboostia heidän yhteistyöhönsä. Läpiratsastin itse Surun eilen, jotta tietäisin paremmin missä mennään. Suru oli eilen hieman jähmeä, eikä ihan oma itsensä, mutta epäilen tamman olleen vain hieman jumissa, sillä kunnon jumpan jälkeen se oli ollut oma iloinen itsensä.

 

Linda ja Suru saivat aloittaa valmennuksen käyntityöskentelyllä ja laitoin ratsukon tekemään runsaasti avo- ja sulkutaivutuksia, joilla Suru vertyy yleensä todella hyvin. Hieman tamma pyrki avotaivutuksessa punkemaan lapa edellä, mutta kun tarpeeksi monta kertaa huomautin Lindaa ulko-ohjan tuesta, meno parani huomattavasti ja samoja tehtäviä jatkettiin ravissakin. Ravissa Suru oli aluksi hieman turhan kiireinen ja Linda jäi ohjiin roikkumaan, mutta neuvoin tätä hieman pidentämään ohjaa ja rentouttamaan käsiään, jolloin Surukin malttoi rentoutua. Neuvoin Lindaa tekemään pieniä pidätteitä hieman ylöspäin aina kun Suru lähti kiihdyttämään vauhtiaan tai painamaan kädelle.

 

Laukkatehtävissä keskityimme erityisesti laukannostoihin ja laukasta suoraan käyntiin siirtymisiin. Suru jäi helposti kipittämään ravia laukan jälkeen, mutta kun Linda sai ratsastettua huolella omaa istuntaansa käyttäen, Suru herkistyi avuille paljon ja muutamaan otteeseen ratsukko sai suoritettua todella siistin siirtymisen suoraan laukasta käyntiin. Laukannostoissa Suru tahtoi jäädä hieman pitkäksi, mutta neuvoin Lindaa kokoamaan enemmän pari askelta juuri ennen nostoa, jolloin tamma sai etuosaansa enemmän ilmavuutta ja laukat nousivat paremmin takaosan päällä. Laukkojen jälkeen neuvoin Lindaa ottamaan vain muutamat kahdeksikot ravissa keskittyen siihen, että tahti pysyy rauhallisena, eikä Suru lähte kiihdyttämään vauhtiaan. Kun Linda koki ravin hyväksi, sai tämä siirtää tamman käyntiin ja antaa pitkät ohjat. Seuraavan kerran Linda tulisi sunnuntaina ja neuvoin tätä sillonkin keskittymään erityisesti rauhalliseen tahtiin ja huolellisiin siirtymisiin. 

​

04.06.2017 päiväkirjamerkintä - kirjoittanut omistaja (167 sanaa)

Saapuessani tekemään aamutallia, minua odotti karsinassa todella hermostuneen oloinen Suru. Kävin tarkastamassa tamman ja nyt todellakin näytti siltä että varsa olisi tulossa ja vauhdilla. Soitin ystävälleni Maijulle, voisiko hän tulla auttamaan aamutallin teossa, sillä en uskaltanut jättää Surua ilman vahtimista. Tämä on vasta tamman ensimmäinen varsominen, joten tietenkin minua pelottaa jos kaikki ei sujukkaan hyvin. 

Maiju saapui nopeasti tallille ja ohjeistin tätä aamutallien teossa. Hevoset saivat ruokansa ja Surun varsominen oli vihdoin alkanut edistyä. Tamma oli asettunut kyljelleen ja yritti parhaansa mukaan ponnistaa varsaa ulos. Menin karsinaan katsomaan ja kaikki vaikutti ihan hyvältä. Varsa näytti olevan oikeassa asennossa ja Suru jaksoi vielä hyvin ponnistaa. 

Vihdoin ja viimein varsa oli kokonaan ulkona ja siinä edessäni makasi todella jämerän näköinen suurikokoinen ruskea varsa. Vielä en pystynyt sanomaan minkä värinen se loppujen lopuksi olisi. Suru vaikutti yllättävän pirteältä ja se oli rauhoittunut tutkimaan varsaansa. Itse sain vihdoin huokaista helpotuksesta ja kävin viemässä Alman ja Kapteenin ulos Maijun avulla. Palatessani takaisin Surun karsinalle, oli varsa jo pyrkimässä jaloilleen. Nopeaa toimintaa todellakin!  

​

05.05.2017 päiväkirjamerkintä - kirjoittanut omistaja (124 sanaa)

Surusta alkoi pikkuhiljaa näkyä se, että tamma on kantavana. Se on selvästi pyöristynyt eteenkin nyt lähiaikoina ja helpoiten tilanteen huomaa tamman satulavyöstä. Varsan isä on komea rautias suomenhevosori Hirttivaaran Tulikukka. Vaikka isä on vaaleanrautias, toivoisin melkein että varsasta tulisi ruunikko, ettei koko talli täyttyisi rautiailla. Katsellessani Surun, Murun ja Alman rauhallista yhteiseloa valtavan heinäkasan ympärillä, en voinut muuta kuin hymyillä. Vihdoin unelmani omasta suomenhevostallista oli totta ja ensimmäiset varsatkin olivat jo tuloillaan. Tallissa olisi vielä tilaa usealle aikuisellekkin hevoselle, kunhan muistan jättää tilaa varsoillekkin, sillä tuskin kaikkia niistä pystyn pitämään. Alman varsan olen jo päättänyt pitää, mutta Surun varsasta en ole aivan varma. Luultavasti kuitenkin päädyn ainakin ensimmäiset vuodet pitämään varsan itselläni. Hymähdin itsekseen tyytyväisenä ja lähdin astelemaan takaisin talliin, pitäisi sitä karsinatkin siivota. 

​

28.04.2017 päiväkirjamerkintä - kirjoittanut omistaja (111 sanaa)

Taputin Surun kaulaa rohkaisevasti. Tamma katseli ympäristöä hieman kummissaan, olihan tämä vasta sen ensimmäinen päivä Kielokummussa. Lähdin kävelemään rauhallisesti pihaa ympäri tamman kanssa ja jutustelin Surulle rauhaksiin. Esittelin koko tallialueen hevoselle ja Suru katseli ympärilleen aivan kuin se ymmärtäisi mitä puhun. Erityisen kiinnostunut Suru oli Almasta ja Murusta, jotka uteliaina katselivat uutta tulokasta valkean lauta-aidan ylitse. Päästin Surun hieman aidan viereen haistelemaan uusia kavereitaan, jonka jälkeen suuntasimme vielä talliin nopealle harjaukselle, jonka jälkeen minun pitäisi ehtiä vielä ratsastamaan Alma. Tallissa Suru oli jo huomattavasti rentoutunut ja paikoittain tamma malttoi jo nauttia harjauksesta ilman, että se kokoajan katseli ympärilleen. Kyllä Suru varmasti kotiutuisi meille nopeasti, kunhan tamma vain pääsee mukaan tallin arkeen.