24.04.2018 päiväkirjamerkintä - kirjoittanut omistaja (229 sanaa)
Lähdimme iltamyöhällä liikkeelle Hevarin ja Remun kanssa. Marie oli tullut visiitille, joten pakkohan se oli sisko hevosen selkään iskeä ja ratsuksi valikoitui tällä kertaa Remu. Hevari on vielä kokematon maastoilija ja muutenkin melko vireä tallipihassa ja sen ulkopuolella, joten rauhallinen ja varmajalkainen Remu on sille täydellinen maastokaveri.

Kello oli jo melko paljon ja päätimme tehdä leppoisan lenkin lähimaastoissa. Lähdimme lenkillemme hiekkatien viertä ja meidät ohitti pari autoa, joita Hevari vähän säpsyili, mutta Remu vain löntysteli menemään, niin nuorukainen malttoi pysyä nahoissaan. Rauhallisella pätkällä otimme hieman ravia ja Hevari oli sitä mieltä, että jee nyt kisataan, mutta pidätteet menivät läpi ja ori malttoi rauhoittua. Remu pärskähteli tyytyväisenä ja eteni tuttuun tapaansa tasaisen varmasti välittämättä perässään tulevan nuoren kiihdyttelyistä.

Hiekkatieltä käännyimme metsään ja päätimme kiivetä alueen suurimman rinteen päälle ihastelemaan auringonlaskua. Hevari tykkää kulkea metsässä mielummin kuin teillä, kun metsässä ei ole sen mielestä niin paljon jänniä juttuja. Mäkiä kiipeiltyämme saavuimme vihdoin reitin korkeimmalle kohdalle, josta näkyi puiden lomasta upea auringonlasku. Napsimme hevosten selistä parit kuvat matkamuistoiksi ja hetken maisemaa ihailtuamme käänsimme hevoset kotia kohti.

Loppumatka sujui todella hienosti ja Hevarikin malttoi rentoutua. Kun kotipiha näkyi mutkan takaa, ori pärskähteli tyytyväisenä ja venytti kaulaa helpottuneena siitä, että pääsi kuin pääsikin takaisin kotiin. Tallipihaan kääntyessä Hevari oli selvästi niin helpottunut, että se meinasi ihan kompastua jalkoihinsa, mutta sai haettua tasapainonsa takaisin. Hyppäsimme pihassa ratsailta ja talutimme hevoset talliin hoidettaviksi ja iltaruokia odottamaan.

​

​

07.11.2017 päiväkirjamerkintä - kirjoittanut omistaja (123 sanaa)
Tänään Remu pääsi toimimaan pikkutytön ratsuna serkkuni tullessa kylään lapsensa kanssa. Hieman pienikokoinen tyttö jännitti massavan orin selkään kapuamista, mutta vakuutin hänet siitä, että Remu on varmin ratsu tästä tallista, serkkuni tyttö Mia kiipesi ratsaille. Mia ei ole ennen pahemmin ratsastanut, joten otin Remun juoksutusliinan päähän ja aloitimme kävelemällä pienen maastolenkin. Ori käveli kiltisti vierelläni ja selässä Mia hymyili aurinkoisesti koko matkan. Maastolenkin jälkeen palasimme tallille ja suuntasimme kentälle, jonka pohja on vielä hyvässä kunnossa. Annoin Mian ravailla Remulla suurella ympyrällä ja ori tepsutti menemään oikein rauhallisesti ja se selvästi tiesi että ratsailla on kokemattomampi henkilö. Remun pehmeässä ravissa Mian oli helppo istuskella. Ratsastustuokion jälkeen Mia sai vielä auttaa minua hoitamaan Remun pois, jonka jälkeen siirryimme ihastelemaan muutaman päivää sitten syntynyttä Donnan varsaa.