Kilpailut

Päiväkirja

23.09.2018 päiväkirjamerkintä - kirjoittanut omistaja (274 sanaa)
Helmi täytti kesällä kolme vuotta ja olen pikkuhiljaa alkanut valmistella sitä kohti ratsukoulutusta. Satula on ollut usein selässä, olen roikkunut jalustimissa, heilutellut niitä, pomppinut tamman vierellä ja kiivennyt jakkaralle, kuin mennäkseni selkään. Helmi on suhtautunut kaikkeen kohtalaisen luottavaisesti, mitä nyt aina uusien asioiden kohdalla ensin on ollut pakko vähän kokeilla. Tänään edessä olisi se suuri päivä, nousisin ensimmäistä kertaa Helmin selkään ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, kävelisimme taluttajan kanssa muutaman kierrosta. 

Olin avustajakseni valinnut sisareni Marien, joka on ennenkin Helmin kanssa touhunnut. Nainen liittyi seuraamme kentälle, jonne olin jo varustetun Helmin kuljettanut ja olin itsekseni suorittanut valmisteluita. Olin varoiksi pukeutunut turvaliiviin, kuten aina ensimmäistä kertaa nuoren selkään kiivetessäni. Helmi oli hieman vireällä tuulella, mutta ainakin toistaiseksi nuorukainen on tehnyt kaiken juuri niin kuin olen pyytänyt. Lopulta ojensin narun Marielle, asetin jakkaran Helmin vierelle ja aloin ensin taputella tammaa. Nostin pari kertaa jalkani vain jalustimelle asti, ennenkuin lopulta oikeasti ponnistin ja asetuin vatsalleni tamman selän päälle. Tunsin että Helmi jännittyi, joten vain kehuin tammaa ja palasin jakkaralle. Toisella yrityksellä nostin hitaasti jalkani Helmin selän ylitse ja lopulta istuin tukevasti nuoren tamman selässä. 

Helmi käänteli korviaan hämmentyneenä, piti päätään ylhäällä ja selvästi ihmetteli, mitä kummaa oiken teen. Vaikka tamma oli ihmeissään, ei se selvästikkään edes harkinnut paikalta poistumista. Kun Helmi lopulta laski päänsä alas, lähdimme hitaasti kävelemään kenttää ympäri. Helmi käveli pienin ja jännittynein askelin, mutta vähitellen alkoi rentoutua, kun rauhassa vain kehuin tammaa ja juttelin sille. Helmi ei tuntunut välittävän pienestä huojumisestani sen selässä, mutta pohkeiden puristuksesta tamma otti aina pari nopeaa raviaskelta. Kävelimme kenttää ympäri vain muutaman kierrosta tehden pari pysähdystä, jonka jälkeen pysähdyimme kentän keskelle ja laskeuduin ratsailta. Tästä olisi hyvä jatkaa! 

​

19.05.2018 päiväkirjamerkintä - kirjoittanut omistaja (325 sanaa)
Helmi on vaan niin pirun suloinen. Ainakin näin kaukaa katsottuna, koska lähempää se osaa olla aikamoinen luupää, näin suoraan sanottuna. Nyt se on kuitenkin todella hyvännäköinen, viimeisetkin talvikarvat alkaa olla irrotettu, se kiiltelee auringossa ja tukkakin kasvaa hurjaa vauhtia. Hetken jaksan tammaa ihailla, jonka jälkeen nappaan aidantolpasta mustan riimunnarun käsiini ja pujottaudun sähkölankojen välistä tarhaan. Tuttuun tapaansa Wanda ja Ritsa änkeävät luokseni portille suorastaan kerjäten rapsutuksia. Molemmat pääsisivät vielä tänään liikkeelle, joten sivutin nyt nuorukaiset ja kävelin suoraan Helmin luokse, joka yllätyksekseni antoi heti kiinni. Lähdin sitten taluttamaan tarhan nuorinta perässäni portille. 

Tallissa laitoin Helmin vaihteeksi käytävälle. Se ei suoraan sanottuna hirveästi arvosta käytävällä seisomista, mutta pitää sitäkin välillä harjoitella. Tamma oli jo lähtökohtaisesti happaman näköinen, mutta ainakin toistaiseksi tyytyi vain näyttämään hapanta naamaa kaivaessani harjakassista kumisuan. Helmin vatsassa ja hieman toisessa kyljessä oli kuivunutta mutaa, joiden pois pyörittelyllä aloitin harjaustuokiomme. Mahaa harjatessani Helmi kertaalleen naksautti hampaansa varoittavasti ilmaan, mutta tunnen tämän parivuotiaan jo kuin omat taskuni, enkä jaksa välittää sen varoittelusta. Vaihdan lopulta kumisuan pölyharjaan, jonka kanssa käyn läpi koko tummanrautiaan. Pään harjaan pehmeämmällä pikkuharjalla ja kaviot puhdistan reippain ottein, niin Helmikin näyttää jo tyytyneen kohtaloonsa ja seisoo kiltisti aloillaan. 

Kun kaikki hoitotoimenpiteet ovat valmiit, laitan tammalle ohjasajovyön, viritän ohjat roikkumaan vyöstä tukevasti ja suitsin Helmin. Olen ohjasajanut tammaa jo vuotiaasta saakka ja Helmi on oikeasti hyvä ohjasajettava. Tänä vuonna olisi tarkoitus opettaa tamma vielä kärryjen eteen, enkä usko että siitäkään ilmenee ongelmia. Klipsautan riimunnarun kiinni tamman kuolainrenkaaseen ja lähden taluttamaan Helmiä kentälle, jossa Suru vuokraajineen pyörii. Moikkaan Lindaa hymyillen ja viritän Helmin ohjat kiinni kuolaimiin. Aloitamme ajamisen tuttuun tapaan pyörimällä kenttää ympäri kävellen. Helmi tuttuun tapaansa kokeilee pari kertaa saisiko poistua paikalta, mutta ei onnistu ja asettuu kävelemään rauhassa. Juttelen tammalle kokoajan rauhallisella äänellä ja teen erilaisia kuvioita ympäri kenttää. Ravissa Helmi saa mennä suurta ympyrää, jossa se tepsuttaakin menemään todella nätisti, ilman turhia rallitteluyrityksiä. Hetken ravailun jälkeen pysäytän Helmin, kerin ohjat rullalle, kehun nuorta tammaa ja lähdemme niiltä seisomilta kävelemään takaisin talliin.

​

18.02.2018 päiväkirjamerkintä - kirjoittanut omistaja (176 sanaa)

Uusin ostokseni Helmi on vihdoin täällä. Kasvattaja toi pikkutamman aamupäivällä ja hieman se on huudellut, mutta tuntui nopeasti kotiutuvan. Ritsa ja Wanda ottivat sen nopeasti osaksi laumaansa ja Wanda onkin alkanut paapoa Helmiä melkein kuin kyseessä olisi oma varsa. Helmi ei tunnu pistävänsä paapomista pahaksi, onhan se vasta vierotettu omasta emästään. Jos paapominen menee liian pahaksi, on Helmi pakko vaihtaa toiseen tarhaan, ettei sitä seuraavaksi joudu vierottamaan Wandasta. 

Helmillä vaikuttaa olevan valtava ego, se on todella rohkea ja onkin jo useamman kerran käynyt notkumassa lauta-aidoissamme. Tammojen tarhat ovat pelkkää lautaa, mutta saa nähdä joudunko vetelemään Helmin tarhaan samallaiset sähkölankavahvistukset mitä orien tarhoissa on. 

Hakiessani Helmiä sisälle, se ei olisi tahtonut antaa millään kiinni. Kasvattajalla sitä on tämän ikäiseksi varsaksi käsitelty ihan hyvin, mutta varmaan vieras paikka hämmentää. Lopulta kun otin ensin Wandan kiinni, sain houkuteltua Helmin uuden kaverinsa rinnalle, missä sain laitettua sillekkin riimun päähän. Talutin sitten Wandan ja Helmin samalla kerralla ja se toimikin ihan hyvin niin. Sisälle päästyä Helmi sai vihdoin rauhoittua tutustumaan karsinaansa ja se alkoikin heti tyytyväisenä syömään, kun heitin sille iltaheinät.