Ponipalleron Helheim

virtuaalihevonen

Ponipalleron Helheim, suomenhevostamma

s. 06.02.2018, 5v 

VH18-018-0435, PKK2780

tummanrautias, 159cm

yleispainotteinen, Helppo A, 100cm, Helppo

kasv. Ponipallero

om. Kielokumpu, VRL-12636

Helmin kuva © omistaja

Kuva suurenee klikkaamalla!

Ponipalleron Helheim, tutummin Helmi on todella kaunis tumman suklaan värinen tukkajumala, joka hurmaa ulkonäöllään kenet tahansa. Se ei kuitenkaan ole luonteeltaan ihan niin täydellinen, vaan tammasta löytyy haastetta, eikä se todellakaan sovi kenelle tahansa. Kun Helmin kunnioituksen ja ystävyyden onnistuu voittamaan, se on todella näyttävä ja paikoitellen miellyttäväkin kaveri. 

Hoitaessa Helmi on jopa röyhkeä. Se yrittää jyrätä ulos karsinasta, vetää herneen (tai oikeastaan koko hernepussin) nenäänsä komennuksista ja näyttää niin lohikäärme-naamaa että vähänkään arempia hirvittää. Ei siis mikään helmi varsinaisesti, vai onko? Kun Helmiin tutustuu ja sitä onnistuu lukemaan, ei tamman kanssa toimiminen ole todellakaan mahdotonta. Sitä pitää käsitellä määrätietoisesti, mutta tietynlaisella kunnioituksella, jotta voi saavuttaa tamman kunnioituksen. Kyllä vieraskin käsittelijä saa Helmin hoidettua, kunhan on tarpeeksi rohkea, eikä onnistu suututtamaan tammaa pahemman kerran. Tuttu ja arvostuksen saavuttanut hoitaja saa varustettua Helmin ongelmitta ja tamma onkin yleensä ihan mielissään päästessään töihin. 

Ratsuna Helmi on todella näyttävä, kunhan selässä on kuski joka tietää mitä tekee. Helmin selkään ei kannata aloittelijoita tai arkoja laittaa, sillä se vaistoaa jännityksen, jolloin mistään ei tule mitään. Selässä pitää olla itsevarma, herkkä ja mahdollisimman eleetön, tällöin Helmikin näyttää parastaan. Helmillä on todella suuret ja näyttävät liikkeet, joita kelpaa esitellä kouluradalla. Tamma on ihan osaava ja se on oikeasti todella miellyttävä, kunhan yhteistyö saadaan kuntoon. Helmi on ihan omiaan kenttäratsuna, se on todella nopea, suurilaukkainen ja sopivan peloton ja itsevarma. Maastoesteillä Helmi pistää aina parastaan, mutta rataesteet ovat tamman kanssa se haastavin osuus. Tamma kuumuu maastoesteillä helposti turhan paljon ja tulee melko vahvaksi. Siinä eivät kuitenkaan auta järeämmät kuolaimet tai ronskit otteet, niillä Helmin saa vain tulistumaan entisestään. Kuumuvan Helmin kanssa ainut toimiva keino on ratsastaa järkevästi, mahdollisimman pehmeästi ja olla hermostumatta. 

Maastoilua Helmi rakastaa, se menee minne tahansa ja on maastossa aina hyväntuulinen. Maasto on ainut paikka, missä tamman selkään voi laittaa kokemattomammankin kuskin. Reippaammilla maastoreissuilla Helmi kuumuu ihan reippaasti, mutta pysyy kyllä käsissä, vaikka saattaakin heitellä muutamia ilopukkeja sinne tänne. Käyntimaastoon Helmin kanssa voi lähteä huoletta vaikka ilman satulaa, mitä ei suoraan sanottuna tästä tammasta ihan heti uskoisi! 

Sukutaulu

i. Manan Majoilla

164cm, trt

  

e. Vähäpellon Hallava

157cm, rt

YLA1

iii. Kuolonsyöjä

156cm, m

iie. Surmannielijä

163cm, klm

iei. Pimeyden Ruhtinas

161cm, mrn

iee. Lapinnoita

165cm, mrn

eii. Rustiikki

158cm, m

eie. Unimaakari

155cm, m

eei. Tuppura

157cm, prt

eee. Seesteri

154cm, tprt

ii. Surmansyöjä

159cm, klm
KTK-III, KRJ-II, ERJ-I, SLA-I

ie. Pimeän Loitsu

164cm, mrn

ei. Mestiikki

157cm, m

meriitit*

ee. Huppura

157cm, prt

meriitit*

ei. Mestiikki: meriitit* VSN Champion, KTK-II, KRJ-II, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-I, SLA-I, Jälkeläisluokka C, Star Award

ee. Huppura: meriitit* KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, SLA-I*, Jälkeläisluokka C, Palladiun Prize

Kilpailut

Näyttelyt

30.03.2018 - PKK - Seppele - 1. Rakenne: Varsat - HY - tuom. Anne

25.06.2018 - PKK - PKK - 1. Rakenne: Varsat - HY - tuom. Anne

01.07.2018 - PKK - Auburn Estate - 5. Rakenne: Varsat - HY - tuom. Arnika

Kouluratsastus 0kpl

00.00.0000 - KRJ - kilpailupaikka - luokka - 0/0

00.00.0000 - KRJ - kilpailupaikka - luokka - 0/0

Esteratsastus 0kpl

00.00.0000 - ERJ - kilpailupaikka - luokka - 0/0

00.00.0000 - ERJ - kilpailupaikka - luokka - 0/0

Kenttäratsastus 15kpl

11.04.2019 - KERJ - Hiivuri - Tutustumisluokka - 5/34

12.04.2019 - KERJ - Hiivuri - Tutustumisluokka - 2/34

19.04.2019 - KERJ - Hiivuri - Tutustumisluokka - 5/34

02.06.2019 - KERJ - Mörkövaara - Helppo - 5/37

06.06.2019 - KERJ - Mörkövaara - Helppo - 3/37

07.06.2019 - KERJ - Mörkövaara - Helppo - 1/37

23.06.2019 - KERJ - Mörkövaara - Helppo - 2/37

08.06.2019 - KERJ - Hiivuri - Tutustumisluokka - 2/32

12.06.2019 - KERJ - Hiivuri - Tutustumisluokka - 4/32

10.07.2019 - KERJ - Hiivuri - Helppo - 3/49

15.07.2019 - KERJ - Hiivuri - Helppo - 4/49

03.07.2019 - KERJ - Mörkövaara - Helppo - 1/27

05.08.2019 - KERJ - Riimuvaara - Helppo - 2/30

07.08.2019 - KERJ - Riimuvaara - Helppo - 2/30

18.08.2019 - KERJ - Riimuvaara - Helppo - 3/30

00.00.0000 - KERJ - kilpailupaikka - luokka - 0/0

Päiväkirja

Varmasti ajantasalla oleva päiväkirja TÄÄLLÄ

23.09.2018 päiväkirjamerkintä - kirjoittanut omistaja (274 sanaa)
Helmi täytti kesällä kolme vuotta ja olen pikkuhiljaa alkanut valmistella sitä kohti ratsukoulutusta. Satula on ollut usein selässä, olen roikkunut jalustimissa, heilutellut niitä, pomppinut tamman vierellä ja kiivennyt jakkaralle, kuin mennäkseni selkään. Helmi on suhtautunut kaikkeen kohtalaisen luottavaisesti, mitä nyt aina uusien asioiden kohdalla ensin on ollut pakko vähän kokeilla. Tänään edessä olisi se suuri päivä, nousisin ensimmäistä kertaa Helmin selkään ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, kävelisimme taluttajan kanssa muutaman kierrosta. 

Olin avustajakseni valinnut sisareni Marien, joka on ennenkin Helmin kanssa touhunnut. Nainen liittyi seuraamme kentälle, jonne olin jo varustetun Helmin kuljettanut ja olin itsekseni suorittanut valmisteluita. Olin varoiksi pukeutunut turvaliiviin, kuten aina ensimmäistä kertaa nuoren selkään kiivetessäni. Helmi oli hieman vireällä tuulella, mutta ainakin toistaiseksi nuorukainen on tehnyt kaiken juuri niin kuin olen pyytänyt. Lopulta ojensin narun Marielle, asetin jakkaran Helmin vierelle ja aloin ensin taputella tammaa. Nostin pari kertaa jalkani vain jalustimelle asti, ennenkuin lopulta oikeasti ponnistin ja asetuin vatsalleni tamman selän päälle. Tunsin että Helmi jännittyi, joten vain kehuin tammaa ja palasin jakkaralle. Toisella yrityksellä nostin hitaasti jalkani Helmin selän ylitse ja lopulta istuin tukevasti nuoren tamman selässä. 

Helmi käänteli korviaan hämmentyneenä, piti päätään ylhäällä ja selvästi ihmetteli, mitä kummaa oiken teen. Vaikka tamma oli ihmeissään, ei se selvästikkään edes harkinnut paikalta poistumista. Kun Helmi lopulta laski päänsä alas, lähdimme hitaasti kävelemään kenttää ympäri. Helmi käveli pienin ja jännittynein askelin, mutta vähitellen alkoi rentoutua, kun rauhassa vain kehuin tammaa ja juttelin sille. Helmi ei tuntunut välittävän pienestä huojumisestani sen selässä, mutta pohkeiden puristuksesta tamma otti aina pari nopeaa raviaskelta. Kävelimme kenttää ympäri vain muutaman kierrosta tehden pari pysähdystä, jonka jälkeen pysähdyimme kentän keskelle ja laskeuduin ratsailta. Tästä olisi hyvä jatkaa! 

19.05.2018 päiväkirjamerkintä - kirjoittanut omistaja (325 sanaa)
Helmi on vaan niin pirun suloinen. Ainakin näin kaukaa katsottuna, koska lähempää se osaa olla aikamoinen luupää, näin suoraan sanottuna. Nyt se on kuitenkin todella hyvännäköinen, viimeisetkin talvikarvat alkaa olla irrotettu, se kiiltelee auringossa ja tukkakin kasvaa hurjaa vauhtia. Hetken jaksan tammaa ihailla, jonka jälkeen nappaan aidantolpasta mustan riimunnarun käsiini ja pujottaudun sähkölankojen välistä tarhaan. Tuttuun tapaansa Wanda ja Ritsa änkeävät luokseni portille suorastaan kerjäten rapsutuksia. Molemmat pääsisivät vielä tänään liikkeelle, joten sivutin nyt nuorukaiset ja kävelin suoraan Helmin luokse, joka yllätyksekseni antoi heti kiinni. Lähdin sitten taluttamaan tarhan nuorinta perässäni portille. 

Tallissa laitoin Helmin vaihteeksi käytävälle. Se ei suoraan sanottuna hirveästi arvosta käytävällä seisomista, mutta pitää sitäkin välillä harjoitella. Tamma oli jo lähtökohtaisesti happaman näköinen, mutta ainakin toistaiseksi tyytyi vain näyttämään hapanta naamaa kaivaessani harjakassista kumisuan. Helmin vatsassa ja hieman toisessa kyljessä oli kuivunutta mutaa, joiden pois pyörittelyllä aloitin harjaustuokiomme. Mahaa harjatessani Helmi kertaalleen naksautti hampaansa varoittavasti ilmaan, mutta tunnen tämän parivuotiaan jo kuin omat taskuni, enkä jaksa välittää sen varoittelusta. Vaihdan lopulta kumisuan pölyharjaan, jonka kanssa käyn läpi koko tummanrautiaan. Pään harjaan pehmeämmällä pikkuharjalla ja kaviot puhdistan reippain ottein, niin Helmikin näyttää jo tyytyneen kohtaloonsa ja seisoo kiltisti aloillaan. 

Kun kaikki hoitotoimenpiteet ovat valmiit, laitan tammalle ohjasajovyön, viritän ohjat roikkumaan vyöstä tukevasti ja suitsin Helmin. Olen ohjasajanut tammaa jo vuotiaasta saakka ja Helmi on oikeasti hyvä ohjasajettava. Tänä vuonna olisi tarkoitus opettaa tamma vielä kärryjen eteen, enkä usko että siitäkään ilmenee ongelmia. Klipsautan riimunnarun kiinni tamman kuolainrenkaaseen ja lähden taluttamaan Helmiä kentälle, jossa Suru vuokraajineen pyörii. Moikkaan Lindaa hymyillen ja viritän Helmin ohjat kiinni kuolaimiin. Aloitamme ajamisen tuttuun tapaan pyörimällä kenttää ympäri kävellen. Helmi tuttuun tapaansa kokeilee pari kertaa saisiko poistua paikalta, mutta ei onnistu ja asettuu kävelemään rauhassa. Juttelen tammalle kokoajan rauhallisella äänellä ja teen erilaisia kuvioita ympäri kenttää. Ravissa Helmi saa mennä suurta ympyrää, jossa se tepsuttaakin menemään todella nätisti, ilman turhia rallitteluyrityksiä. Hetken ravailun jälkeen pysäytän Helmin, kerin ohjat rullalle, kehun nuorta tammaa ja lähdemme niiltä seisomilta kävelemään takaisin talliin.

18.02.2018 päiväkirjamerkintä - kirjoittanut omistaja (176 sanaa)

Uusin ostokseni Helmi on vihdoin täällä. Kasvattaja toi pikkutamman aamupäivällä ja hieman se on huudellut, mutta tuntui nopeasti kotiutuvan. Ritsa ja Wanda ottivat sen nopeasti osaksi laumaansa ja Wanda onkin alkanut paapoa Helmiä melkein kuin kyseessä olisi oma varsa. Helmi ei tunnu pistävänsä paapomista pahaksi, onhan se vasta vierotettu omasta emästään. Jos paapominen menee liian pahaksi, on Helmi pakko vaihtaa toiseen tarhaan, ettei sitä seuraavaksi joudu vierottamaan Wandasta. 

     

Helmillä vaikuttaa olevan valtava ego, se on todella rohkea ja onkin jo useamman kerran käynyt notkumassa lauta-aidoissamme. Tammojen tarhat ovat pelkkää lautaa, mutta saa nähdä joudunko vetelemään Helmin tarhaan samallaiset sähkölankavahvistukset mitä orien tarhoissa on. 

     

Hakiessani Helmiä sisälle, se ei olisi tahtonut antaa millään kiinni. Kasvattajalla sitä on tämän ikäiseksi varsaksi käsitelty ihan hyvin, mutta varmaan vieras paikka hämmentää. Lopulta kun otin ensin Wandan kiinni, sain houkuteltua Helmin uuden kaverinsa rinnalle, missä sain laitettua sillekkin riimun päähän. Talutin sitten Wandan ja Helmin samalla kerralla ja se toimikin ihan hyvin niin. Sisälle päästyä Helmi sai vihdoin rauhoittua tutustumaan karsinaansa ja se alkoikin heti tyytyväisenä syömään, kun heitin sille iltaheinät. 

     

This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now