Palavarakkaus

virtuaalihevonen

papu.png

Palavarakkaus, suomenhevostamma

s. 11.07.2017, 5v

VH18-018-1105, PKK2779

sysirautias liinaharja, 159cm

yleispainotteinen, Vaativa B, 100cm

kasv. Mirka Pihkala

om. Kielokumpu, VRL-12636

Papun kuva © omistaja

Kuva suurenee klikkaamalla!

Palavarakkaus, tutummin Papu on kaunis, sirohko suomenhevostamma, josta löytyy liikettä ja hyppyä vaikka muille jakaa. Papu on upeiden kilparadoillakin menestyneiden vanhempiensa ainoa jälkeläinen. Tämä kauniin värinen tamma vietti ensimmäiset vuotensa rauhallisella kotitallilla, jonka jälkeen se aloitti ratsukoulutuksensa alan ammattilaisella. Kielokumpuun Papu saapui nelivuotiaana ja valmiina aloittamaan kilpahevosen uransa. 

 

Papu ei ole luonteeltaan mikään halinalle, mutta suurin osa yrmyilystä on vain kovaa ulkokuorta. Tamma näyttää mielellään hoitaessa hapanta naapaa, napsuttelee hampaitaan ilmaan ja saattaa joskus jopa jalkaa polkea, mutta kunhan hoitaja pysyy napakkana, eikä anna turhien varoitusten häiritä, Papun kanssa pärjää oikein hyvin. Kunhan tammaan hieman tutustuu, alkaa turha yrmyäminen jäämään kokoajan vähemmälle ja Papu osaa olla ihan miellyttäväkin hoidettava. Taluttaessa tamma on hieman sellainen katujyrä, mutta tarvittaessa voi vaikka heilauttaa narun turvan ympärille, sekin tekee jo ihmeitä! 

Ratsuna Papu on menevä, se ei tykkäisi jarrutella ja tahtoisi vain mennä täysillä. Uuden ratsastajan noustessa ratsaille, on jo todella hyvä suoritus jos saa Papun pysähtymään käynnistä, mutta kunhan tammaan tutustuu ja löytää oikeat nappulat, on tamma aivan uskomattoman ihana ratsu. Papun selässä ei matkustelemalla pärjää, vaan ratsastajan pitää kokoajan tosissaan ratsastaa ja keskittyä tekemiseen. Papulta löytyy kokoamiskykyä ja liitoa liikkeisiin suomenhevoseksi ihan uskomattoman paljon, jonka lisäksi se on nopea oppimaan, kunhan asiat saa tehtyä oikein. 

Esteillä Papu on oikeasti todella vaikea, varmasti vaikein hypättävä kaikista Kielokummun hevosista. Papu kuumuu esteistä paljon ja jos sitä ei saa pidettyä kontrollissa, on meno suorastaan vaarallisen näköistä. Papulla ei siis todellakaan saa hypätä muut, kuin sellaiset ratsastajat jotka oikeasti tamman hallitsee. Kun Papun saa keskittymään ja rauhoittumaan, se hyppää todella hienolla tekniikalla ja helpon näköisesti, mutta todellisuudessa ratsastaja joutuu tekemään töitä täysillä, eikä se todellakaan helppoa ole! 

Papu on mukava ja varma maastohevonen. Onhan se todella reipas ja hieman kuumakin, mutta mitään tamma ei kyttää ja se menee vaikka umpimetsään kyselemättä. Maasto onkin se paikka, minne Papun kanssa lähdetään kun ei jaksa keskittyä hommiin satasella ja haluaa päästä vähän rentoutumaan. 

Sukutaulu

ii. Ratsu Paksu

170cm, trt

ie. Pampula

163cm, prn

ei. Säälimätön

162cm, sysrt

ee. Villitys

159cm, rn

i. Rapsu Raksu

166cm, prt

  

e. Sävytetty

160cm, sysrt

iii. Hattu Hassu

168cm, m

iie. Prinsessa

167cm, rt

iei. Samppi

160cm, rn

iee. Pumpuli

157cm, prt

eii. Sääliäkö?

163cm, m

eie. Maalimato

157cm, sysrt

eei. Villitä

155cm, prn

eee. Värisuora

160cm, rt

Jälkeläiset

Kilpailut

Näyttelyt

01.07.2019 - PKK - Saaristo - 7. Muu kuva: Liikekuva suomenhevosille - KP - tuom. Lynn [1]

[1] "Hauska, tarinallinen kuva. Taustan perspektiivit vähän villit, mutta on ilo nähdä tallin miljöötä ratsastuskuvan taustalla."

Kouluratsastus 4kpl

02.11.2018 - KRJ - Adina - Vaativa B - 7/72

31.12.2018 - KRJ - Lehmusvaara - Vaativa B - 1/50

28.06.2019 - KRJ - Verso - Vaativa B - 1/30

29.06.2019 - KRJ - Verso - Vaativa B - 3/30

00.00.0000 - KRJ - kilpailupaikka - luokka - 0/0

Esteratsastus 14kpl

21.07.2018 - ERJ - Lupsakan SH - 100cm - 5/50

13.08.2018 - ERJ - KK Lapland - 100cm - 5/30

18.08.2018 - ERJ - KK Lapland - 100cm - 5/30

11.10.2018 - ERJ - Ristikallio - 100cm - 5/40

14.10.2018 - ERJ - Teilikorpi - 100cm - 4/40

17.10.2018 - ERJ - Teilikorpi - 100cm - 5/40

01.11.2018 - ERJ - Adina - 100cm - 2/50

13.12.2018 - ERJ - Ruskavaara - 100cm - 1/30

02.08.2019 - ERJ - Riimuvaara - 100cm - 3/30

07.08.2019 - ERJ - Riimuvaara - 100cm - 3/30

09.08.2019 - ERJ - Riimuvaara - 100cm - 1/30

17.08.2019 - ERJ - Riimuvaara - 100cm - 4/30

26.08.2019 - ERJ - Riimuvaara - 100cm - 3/30

30.08.2019 - ERJ - Riimuvaara - 100cm - 4/30

00.00.0000 - ERJ - kilpailupaikka - luokka - 0/0

Päiväkirja

Varmasti ajantasalla oleva päiväkirja tämän linkin takana

30.07.2018 Missä on jarrut? - kirjoittanut vuokraaja Kristy Wells/omistaja (383 sanaa)

Olen Papun kanssa tehnyt yhteistyötä nyt melkein pari kuukautta, enkä vieläkään ota siitä tammasta selkoa. Okei joo, sileällä meillä alkaa pikkuhiljaa löytymään yhteinen sävel ja tamma menee jo tahtomaani askellajia, mutta esteillä meno on ihan toinen. Olen tuhlannut rahojani nyt sen verran, että olen kerta viikkoon käynyt Papun kanssa Lyydian vakivalmentajan Marjun pitämällä estevalmennuksella, yleensä mukana on aina ollut Lyydia jollain hepalla ja joku vuokraaja. Ekat kerrat meidän meno oli oikeasti vaarallista ja Marjukin kuulosti vähän siltä, ettei meillä toivoa ole. 

No, tänään estevalmennuksemme alkoi kuten aina. Heti kun Papu näki kentällä olevat esteet, se alkoi ottaa kierroksia ja sain hikoilla jo ihan tosissani, että selvisimme alkuverryttelyistä. Laukkoihin tamma ampaisi kuin päätön kana ja ravissa meno oli todella jännittynyttä. Olin kerran nähnyt Lyydian hyppäävän Papulla ja sekin oli ollut aika vauhdikkaan näköistä, mutta naisella oli sentään ollut joku kontrolli tammaan. Marju pisti meidät heti alkuun tulemaan kaarevalla uralla jumppasarjaa, jonne on oikeasti pakko tulla jarrujen kanssa, ettei loukkaannu. No, ensimmäisellä yrityksellä me katkaistiin puomi... 

"Nyt Kristy kuuntele, meijän pitää keksiä keino saada ton tamman jarrut toimimaan, tai täst ei tule mitään", Marju aloitti hieman turhautuneeseen sävyyn. Itsekin aloin hermostua, kun tottakai sitä ajattelisi että useamman valmennuksen jälkeen ois jo jotain kehitystä havaittavissa. Me tultiin siis uudestaan jumppasarjaa ja tultiinkin sitä niin kauan, että sain Papun ratsastettua sinne rauhassa. Marju neuvoi minua kokoajan, milloin piti hellittää ohjasta, milloin pitää pohkeet irti kyljistä ja moneen kertaan nainen komensi, etten saa ennakoida hyppyjä yhtään. 

Lopulta musta tuntui siltä, että mä oikeasti hokasin jotain. Ihan yhtäkkiä mä sain pidettyä perseeni penkissä hyppyyn saakka, pidettyä käteni rauhassa ja lakkasin häiritsemästä Papua. Sen hetken jälkeen, meidän meno oikeasti muuttui. Tulimme jumppasarjan järkevällä vauhdilla, Papu ei kaahannut ilman tuntumaa ja musta alkoi tuntua, että kyllä meistä vielä esteratsukko tulee! Kun se fiilis säilyi läpi valmennuksen, en voinut enää edes uskoa sitä todeksi. Kun me hypättiin valmennuksen loppuun 70cm rata, tuntui se siltä kuin ois voitettu maailmanmestaruus. 

"Hyvä Kristy, tänään me edistyttiin! Sä lakkasit sähläämästä ja oikeasti ratsastit tota hevosta. Se on vielä nuori, joten tietenkään aina ei voi ihan putkeen mennä, mutta tänään kaikki sujui hyvin! Nyt tästä eteenpäin sun pitää saada toi sama fiilis pysymään ja jatkaa treenejä ahkerasti, kyllä me teistä vielä estekisoihin ratsukko leivotaan!" Marju kannusti ja se palaute tuntui uskomattoman hyvältä. Me oltiin löydetty meidän jarrut. 

This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now