24.04.2018 päiväkirjamerkintä - kirjoittanut omistaja (229 sanaa)
Lähdimme iltamyöhällä liikkeelle Hevarin ja Remun kanssa. Marie oli tullut visiitille, joten pakkohan se oli sisko hevosen selkään iskeä ja ratsuksi valikoitui tällä kertaa Remu. Hevari on vielä kokematon maastoilija ja muutenkin melko vireä tallipihassa ja sen ulkopuolella, joten rauhallinen ja varmajalkainen Remu on sille täydellinen maastokaveri.

Kello oli jo melko paljon ja päätimme tehdä leppoisan lenkin lähimaastoissa. Lähdimme lenkillemme hiekkatien viertä ja meidät ohitti pari autoa, joita Hevari vähän säpsyili, mutta Remu vain löntysteli menemään, niin nuorukainen malttoi pysyä nahoissaan. Rauhallisella pätkällä otimme hieman ravia ja Hevari oli sitä mieltä, että jee nyt kisataan, mutta pidätteet menivät läpi ja ori malttoi rauhoittua. Remu pärskähteli tyytyväisenä ja eteni tuttuun tapaansa tasaisen varmasti välittämättä perässään tulevan nuoren kiihdyttelyistä.

Hiekkatieltä käännyimme metsään ja päätimme kiivetä alueen suurimman rinteen päälle ihastelemaan auringonlaskua. Hevari tykkää kulkea metsässä mielummin kuin teillä, kun metsässä ei ole sen mielestä niin paljon jänniä juttuja. Mäkiä kiipeiltyämme saavuimme vihdoin reitin korkeimmalle kohdalle, josta näkyi puiden lomasta upea auringonlasku. Napsimme hevosten selistä parit kuvat matkamuistoiksi ja hetken maisemaa ihailtuamme käänsimme hevoset kotia kohti.

Loppumatka sujui todella hienosti ja Hevarikin malttoi rentoutua. Kun kotipiha näkyi mutkan takaa, ori pärskähteli tyytyväisenä ja venytti kaulaa helpottuneena siitä, että pääsi kuin pääsikin takaisin kotiin. Tallipihaan kääntyessä Hevari oli selvästi niin helpottunut, että se meinasi ihan kompastua jalkoihinsa, mutta sai haettua tasapainonsa takaisin. Hyppäsimme pihassa ratsailta ja talutimme hevoset talliin hoidettaviksi ja iltaruokia odottamaan.

​

04.11.2017 päiväkirjamerkintä - kirjoittanut omistaja (178 sanaa)

klo 05.00 aamuyöstä tarkistin Donnan karsinaan asennettua valvontakameraa, eikä mitään hälyttävää näkynyt. Tamma nuokkui karsinassaan rauhassa ja näytti hengittävänkin rauhallisesti, eli mitään merkkiä varsan tulosta ei näkynyt. Palasin siis nukkumaan kaikessa rauhassa ja seuraavan kerran heräsin klo 07.00, kun lähdin talliin tekemään aamuruokia. Tallissa oli täysin rauhallinen tunnelma, mutta kävellessäni Donnan karsinalle, koin valtavan yllätyksen. 

Voikon tammani karsinassa seisoi pienen pieni vaalea varsa. Silmäni laajenivat varmasti lautasen kokoiseksi tuijottaessani tätä näkyä kykenemättä tekemään mitään. Kaksi tuntia sitten olin tarkastanut kameran, eikä mitään merkkiä tästä ollut näkynyt. Varsa oli syntynyt ehkä arviolta tunti sitten ja nyt jo se hoiperteli reippaana ympäri karsinaa ja kävi juomassakin. Avasin varoen karsinan oven ja menin sisälle tervehtien Donnaa lempeästi. Varsa oli kaunein näkemäni pieni voikko orivarsa. 

Donna oli yleistarkastuksen jälkeen oikein hyvinvoivan näköinen ja niin oli myös karsinassa nyt lepäävä orivarsa. Kaikki oli sujunut ilmeisesti niin oppikirjan mukaan, etten ollut mitään ehtinyt edes tajuamaan. Sieltä oli nyt sitten syntynyt se unelmieni voikko ori, joka vielä oletettavasti jäisi pienhevoskokoiseksikin. Uskomattoman onnellisena siirryin laitamaan ruokia valmiiksi, kun hevoset alkoivat jo liikkua levottomina karsinoissaan.