Kasvattajan sanomaa: Tiikerin mammaloma alkoi hirveällä säätämisellä; varsa syntyi hieman liian aikaseen, oli pieni kuin kirppu ja musta kuin auringossa kulottunut heviletti. Me ihmispolot yritettiin kaikin keinoin auttaa ja varjella varsaa, joka yritti kaikin keinoin osoittaa, että ei tässä mitään hätää ollut, hänellä nyt vain oli ollut kiire tähän maailmaan ja kiire myöskin edelleen ihan joka paikkaan. Jos jaksaa katsella liiallista rohkeutta, hermojariipivää itsepäisyyttä ja topakkaa temperamenttia, saa tästä varmasti monipuolisen menopelin mihin rientoihin vaan.

​

Jeilin Karmiinitiikeri, tutummin Cara on todella itsenäinen ja jääräpäinen nuori suomenhevonen, joka ei tunnu turhaa huolehtimista kaipaavan. Mieluiten Cara tuntuisi viettävän villin hevosen elämää pellossa viilettäen, mutta kyllä se sitten osaa nauttia ihmistenkin kanssa touhuamisesta, ainakin pieninä annoksina kerrallaan. Cara on ihan peruskiltti, se ei turhia kiukuttele, naksuttele tai huido takajalkojaan, mutta omaa tahtoa löytyy vaikka muille jakaa. 

​

Hoitaessa Cara on vähän ärsyttävä, se ei tahtoisi millään seistä aloillaan ja viilettää ympäri karsinaa. Kaltereihin kiinni sitominenkaan ei ole vaihtoehto, sillä Cara kärsii vetopaniikista, jolloin oltaisiin pahemmissa ongelmissa. Parhaiten kaikki siis sujuu kun hoitaja vaan rauhoittaa oman mielensä ja malttaa aina odotella että Cara rauhoittuu. Jos tamma rupeaa ihan mahdottomaksi, kannattaa sille laittaa riimu päähän ja naru riimusta hoitajalle, jolloin Caran liikkeitä karsinassa pystyy hieman edes kontrolloimaan. Varusteet Cara antaa laittaa ihan kivasti ja se lähtee aina mielellään hommiin, vaikkakin kova kiire olisi. Taluttaessa tamma on hieman mallia katujyrä, ei tee mitään hirvittävän tuhmaa, mutta painaa menemään kovaa. 

​

Ratsuna Cara ei todellakaan ole kaikkien suosikki, se on edelleenkin jääräpäinen ja huonoina päivinä ei meinaa löytyä edes yhteistä kulkusuuntaa. Kunhan ratsastaja on kärsivällinen ja jaksaa rautalangasta vääntää Caralle sen todellisuuden, että kuski on pomo, muuttuu tamma oikeasti miellyttäväksi ratsuksi. Ei Caralla potenttiaalia korkealle tasolle ole, mutta peruskiemurat kouluaitojen sisällä sujuu ja esteitäkin se hyppää. Esteillä Cara kieltää helposti jos ratsastaja selässä epäröi vähääkään, mutta reippaan ja kokeneen kuskin kanssa hyppää yli mistä vain. 

​

Maastossa ja maastoesteillä Cara on rohkea ja menee helposti niin kauan kuin edetään reippaasti. Jos tamma joutuu vähänkään pidempään vaikka vain kävelemään, alkaa se kiskoa puskiin vihreää syömään ja oksia repimään. Kyllä käyntimaastonkin saa suoritettua rautaisilla hermoilla, mutta yleensä Caran kanssa maastoillessa oikeasti edetään reipasta tahtia. 

Sukutaulu