28.07.2019 päiväkirjamerkintä - kirjoittanut Jenna (243 sanaa)

Olin luvannut Lyydialle, että lähtisin hänen kanssaan maastoon. Nainen aikoi kuulemma ottaa jonkun nuoristaan ja minä saisin kuulemma lähteä reippaan ja vakaan Vilin kanssa. Tai vakaus olisi kuulemma vähän kyseenalainen termi, mutta ori olisi kuulemma riittävän luotettava, ettei opettaisi nuorta hölmöilemään. Molemmat ratsut olivat tallissa, joten Lyydian kanssa hetken höpistyäni menin hakemaan mustan orin varusteet. Harjailin Vilin rauhakseen ennen kavioiden puhdistusta ja varustamista. Loppusilaukseksi lykkäsin orille vielä suojat etusiin ennen kuin hihkuin Lyydiaa.

Päästyämme tallipihalle nousimme kumpikin omien ratsujemme selkään. Vili oli innokkaana jo lähdössä liikenteeseen mutta orin harmiksi komensin sen pysymään vielä aloillaan, sillä jouduin säätämään vielä jalustimien pituutta. Kun olimme valmiita, lähdimme kulkemaan laitumen viertä metsää kohden. Lyydia kehotti meitä menemään edellä reippaassa käynnissä. Päästyämme laitumen ohi, tein orin kanssa hieman pohkeenväistöjä sekä tempon muutoksia purkaakseni orilta turhaa energiaa. Lyydia kehotti siirtymään raviin ja teimme Vilin kanssa työtä käskettyä. Minulla meni hetki ennen kuin pääsin Vilin kanssa samaan rytmiin mutta hetken hytkymiseni ei tuntunut oria juuri häiritsevän. Pitkän matkaa kuljimme tasaisessa ravissa ennen kuin Vili rupesi kärsimättömäksi. Lyydia kertoi, että kohta tulisi laukkaosuus, jonka uskoin orin tietävän jo tässä kohtaa. Siirtääkseni orin ajatukset tulevasta laukkapätkästä takaisin tähän hetkeen, vaadin siltä temponmuutoksia sekä siirtymisiä käyntiin ja takaisin raviin. Lopulta annoin Vilille merkin lähteä laukkaan. Kurkkasin taakseni vain huomatakseni, että Lyydialla oli nuori orinsa hyvin hallinnassa. Annoin Vilin irrotella kunnolla, joten laukkasuoran lopulla ori oli melkoisen pettynyt kun siirsin sen takaisin raviin ja siitä käyntiin. Loppu matka tallille sujui leppoisassa käynnissä kuulumisia vaihtaen.

​

​

24.04.2018 päiväkirjamerkintä - kirjoittanut omistaja (275 sanaa)

Huhtikuussa emme olleet Vilin kanssa pahemmin kilparadoilla pyörineet, vaan ori oli saanut viettää vähän aktiivisesta menosta ja meiningistä lomaa. Olimme maastoilleet vielä enemmän kuin yleensä, jonka lisäksi olimme menneet ilman satulaa, kuolaimettomalla ja kerran jopa kokeilimme kaulanarulla ratsastusta. Vili todellakin on loistava monitoimihevonen, jolle kaikki uudetkin jutut on ok. Nyt keväämmällä olisi tarkoitus vielä laittaa oria kärryjenkin eteen, kyllä se viime vuonnakin ajoheppana välillä toimi. 

Tänään meillä oli Vilin kanssa rennot koulutreenit kentällä. Kenttä on uskomattoman hyvässä kunnossa, kiitos pienen eilisen kevätsateen, joka kasteli jo turhan kuivaksi päässeen kentän. Vili oli alkuun hieman tahmea, mutta se johtui varmaan ihanan aurinkoisesta ilmasta, joka tuntuu väsyttäneen moniakin hevosia. Käynnissä keskityimme erityisesti siihen, että muoto pysyisi kokoajan tasaisena, Vilillä kun on vähän tapana heilutella päätään, jos tuntuma on vähänkään epätasainen. Kouluradallakin suosiolla annan orille käyntiosuuksille ihan pykälän verran pidemmän ohjan, niin ori liikkuu paljon tyytyväisempänä. 

Ravissa ja laukassa treenasimme väistöjä. Ravissa se onkin ihan vanha juttu ja oikea Vilin pravuuri, ori väistää juuri niin jyrkästi kuin ratsastaja pyytää ja astuu komeasti, välillä vähän liioitellustikin, ristiin. Laukassa väistöt ovat Vilille vähän uudempi juttu, olemme niitä vain muutamia kertoja ennen testailleet. Vili on nopea oppimaan ja tajuaa tehtävän idean helposti, mutta se lähtee helposti painumaan hieman alas. Muutamilla pienillä ylöspäin suuntautuvilla puolipidätteillä Vili sai taas etuosansa kevenemään ja suoritti tehtävää hienosti. 

Loppuverryttelyksi teimme kolmikaarista kiemurauraa hieman pidemmässä muodossa tempoa vaihdellen. Vili reagoi aika kivasti ihan vain kevennyksen hidastamiseen ja nopeuttamiseen, mutta välillä jouduin hieman avittamaan ohjasta tai pohkeella. Kun tuli oikein hyvä pätkä, siirsin ratsuni käyntiin ja tiputin ohjat ihan pitkiksi. Vili pärskähti pari kertaa oikein tyytyväisenä, jonka jälkeen ohjasin orin ulos kentältä ja päätin tehdä loppukäynneiksi pienen maastolenkin lähireiteillä.

​

​

23.02.2018 Maastoestevalmennus - valmentajana kasvattaja (119sanaa)

Koska tämän päivän maastoestevalmennukseen osallistuisi vain kolme ratsukkoa, päätin ottaa koko sakin kerralla mukaan. Oli kiva saada mukaan ihan uutta tuttavuutta, Hengenvaaran Villisielun olin nähnyt viimeksi vieroituksen jälkeen ja kylläpä poika oli kasvanut! Vili oli kuin ilmetty isänsä, niin ulkomuotonsa kuin käytöksensäkin puolesta. Reipas ja hyvätapainen. Näin helmikussa ei kyllä pääsisi hyppäämään oikeita maastoesteitä, joten olimme koonneet maneesiin tukin jos toisenkin, paremman puutteessa myös muuri ja muutama muu sovellettu kiinteämpi pystyeste, pituuseste ja olimmepa rakentaneet risuesteenkin! Close enough, ajattelin ja kehotin ratsukkoja vuorotellen muutaman esteen radoille. Vili oli esteillä melkoisen vauhdikas ja välillä kyllä huomasin pidättäväni hengitystä, mutta hienosti ratsukko selvisi kaikista esteistä. Ori oli erittäin nopea ja ketterä, mutta myös kuuliainen ja tarkka. Kisakentillä nähdään Vili ja Lyydia!