Uusin merkintä ensimmäisenä!

​

06.11.2021 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut omistaja (185 sanaa)
"Alkaa sulla otsa harmaantua", mutisin rapsuttaessani kirjavan ponin otsaa. Rapsu leputtaa kevyen rauhoituksen alaisena päätään vatsaani vasten alahuulen roikkuessa. Poni on alkanut ratsastaessa hieman vastustaa kuolaintuntumaa, joten päätin tarkastuttaa sen hampaat hieman etuajassa. Suusta ei kuitenkaan löytynyt mitään ihmeellistä, joten kuolaimen vastustelulle on luultavasti muu syy. Seuraava etappi on hieronta, joka sopiikin hyvin seuraavaan viikonloppuun, kun hieroja on tulossa hoitamaan isomman määrän hevosia kerralla. 

​

Rapsu on jo 18 vuotias, mutta se on edelleen todella pirteä. Sillä on ollut pientä iän tuomaa vaivaa silloin tällöin ja poni on saanut siirtyä "eläkkeelle" naapurin tytölle Kiialle. Kiia liikuttaa Rapsun tavallisesti nelisen kertaa viikossa ja loput päivät ovat minun vastuullani. Yleensä läpiratsastan ruunan kerran viikossa ja se saa viettää kaksi vapaata kavereiden kanssa painiessa. Kiia toivoo pääsevänsä vielä kokeilemaan vähän kilpailemista Rapsun kanssa, jos ruuna poni pysyy hyvässä kunnossa. Olen hieman katsellut jo parivaljakolle helppoja seurakisoja, mutta vielä ei olla ilmottauduttu minnekään. 

​

Kun Rapsu vihdoin alkaa virkistyä kunnolla rauhoituksestaan, se pääsee takaisin tarhailemaan ex-laukkahevoseni Jekun kanssa. Niistä kahdesta on tullut todella suloinen parivaljakko, ovat kuin majakka ja perävaunu. Poni ja täysiverinen varmaan tuntevat mystistä yhteenkuuluvuuden tunnetta pihassa täynnä suomalaisia. 

​

20.09.2018 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut omistaja (264 sanaa)

Kovin minulla oli alkukesästä suunnitelmissa, että kisaan ja treenaan Rapsun kanssa aktiivisesti, mutta niin ne suunnitelmat sitten aina muuttuvat. Ajatuksenani oli saada ruuna jo hyppäämään isompia ja koulua vääntämään Helppo A tasolle, niin olisin voinut etsiä sille junnuratsastajan näin syksyllä. Kesäkuussa ruuna kuitenkin oli laitumella ollessaan joutunut hieman riitoihin jonkun kanssa yön aikana ja aamulla ruuna oli ollut hieman ruhjotun näköinen. Sairaslomaahan siitä sitten tuli ja Rapsu sai loppu laidunkauden laiduntaa vain omien tuttujen kaveriensa kanssa, ettei enää tulisi tappeluita. 

 

Rapsun kyljissä olevat purujäljet paranivat nopeasti, eikä niistä aiheutunut ongelmaa, mutta toinen takavuohinen turvotteli useamman viikon, joten sitä kylmättiin ja ruunaa kävelytettiin. Missään vaiheessa Rapsu ei oikeastaan ontunut, mitä nyt oli ravissa hieman epäpuhdas. Kesä- ja heinäkuu menivät ruunan kanssa siis saikkuillessa ja teimme lähinnä käyntimaastoja ja hieman juoksuttelin ruunaa kentällä. Elokuussa pääsimme takaisin tositoimiin ja siitä saakka Rapsu on nyt onneksi ollut todella hyvän tuntuinen, eikä vuohinen ole jäänyt vaivaamaan. 

 

Syyskuun alusta päätin, että syksyllä yritetään vielä hieman kisata ja keskittyä treenaamiseen, niin ehkä ensi keväänä Rapsu olisi valmis jonkun junnun opetusmestariksi. Lopulta sain ilmoitettua meidät 30.09.2018 järjestettäviin estekilpailuihin Nokikujan tallille, jossa hyppäisimme luokan 60-70cm. Se on sopivan kokoinen radoille paluu -luokka, jossa ei pitäisi olla mitään ihmeellistä. 

 

Tänään Rapsu oli todella hyvän tuntuinen koulutreeneissämme. Ruuna on taas kesän jäljiltä alkanut saada hyvin voimaa liikkeisiinsä ja jaksaa taas kantaa itseään paikoitellen todellakin kivasti. Lihaksia ruuna edelleen kaipaa lisää, mutta niitä tulee itsestään töitä tehdessä. Olemme hieman alkaneet jo nostaa vaikeustasoa kouluratsastuksessa ja lähdemme tavoittelemaan Helppo A -tasoa. Ei meillä mikään kiire ole, mutta kevääseen mennessä tavoitteena olisi päästä starttaamaan kyseisellä tasolla. 

​

22.05.2018 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut omistaja (370 sanaa)

Taputin Rapsun kaulaa hyväntuulisena ja annoin sille pitkähköä ohjaa. Ruuna lähti tyytyväisenä kävelemään hiekkatietä eteenpäin ja pärskähti pari kertaa. Ruuna alkaa olla aika hyvällä mallilla ja se näyttää jo ihan tosissaan kilpaponilta, kun ylimääräinen pieni läskikerros on saatu sulatettua ja ollaan saatu selkälihakset taas kuntoon. Nyt meillä on ollut kuukausi kisataukoa, mutta varmaan kesäkuun puolella koitetaan taas mennä kilpailemaan. 

Nyt kun Rapsuun on ehtinyt tutustua ja olemme kokeilleet kisoissa jo varmasti helppoja luokkia, on tasoa helpompaa lähteä nostamaan. Olemme pari kertaa valmentautuneet, jonka lisäksi muutamat tutut heppatytöt ovat pari kertaa saaneet Rapsulla ratsastaa. Ovela ruuna mielellään jekuttaa pahaa-aavistamattomia tyttöjä, mutta Alman vuokraaja Tinja ainakin pärjäsi ruunalle todella hienosti. 

Nostan rauhallisemmalle tielle kääntyessämme ravin ja Rapsu tuttuun tapaansa yrittää lähteä kiihdyttämään vauhtia. Pari napakkaa pidätettä menee kuitenkin läpi ja kirjava rauhoittuu kevyeeseen hölkkään. Rapsusta voisi olla maastoesteillekin, kun se on ihan perus rohkea maastoponi, ehkä pääsemme muutamaa tukkia kokeilemaan kesän aikana. 

Kaikki huhtikuun kisamme menivät oikein hyvin. Olimme 22.4. koulukilpailuissa, joista nappasimme kakkossijan helppo B tasolla. Kuun viimeisenä päivänä osallistuimme sekä esteille 80cm ja kouluun helppo B, sieltä lähtikin mukaan koulusta valkea ruusuke. Esteilläkin tulimme viidenneksi, mikä ei missään nimessä ole huono, mutta ruusuketta emme saaneet. 

Tiedän että Rapsusta löytyy esteillä ponnua ylemmäskin, mutta ainakin seuraaviin kisoihin pysymme vielä tällä tasolla. Koulussa poni ei ole vielä valmis tasonnostoon, mutta kesällä on hyvä lähteä treenaamaan kohti helppo A:ta. Jos nyt kesän vielä koulutan Rapsua ja kilpailen sillä, se voisi olla syksyllä valmis ottamaan itselleen vuokraajan pari kertaa viikossa. Jos se hieman vielä rauhoittuu, olisi Rapsu varmasti jollekin reippaalle tytölle hyvä kisaponi. 

Laukkasimme maastossa jonkin verran leveällä metsäpolulla. Rapsu heitti laukannostossa pari pukkia, mutta kunhan annoin sille hieman tilaa lähteä kiihdyttämään, pukittelu unohtui. En anna Rapsun ikinä maastossa kaahata mitään päätöntä vauhtia, kyllä jarrujen pitää aina toimia! Rapsu laukkaa metsäpolulla melkein rauhallisemmin kuin hiekkatiellä, pitää hieman keskittyä jalkoihinkin, eikä voi suunnitella ojan yli syöksymistä. 

Metsän laukkaosioiden jälkeen siirsin ruunan taas raviin ja loppumatkan ravailimme ja kävelimme. Palatessamme tallille oli Rapsulle tullut ihan kunnolla hiki, joten vein sen suoraan pesarille suihkuttelemaan. Rapsu ei oikein osaa arvostaa viileää suihkua, vaan seilaa reunalta reunalle, mutta antaa minun kuitenkin huuhtoa. Kun koko ruuna on märkä, annan ponille pari heppanamia ja vien sen kavereidensa luokse ulos. 

​

17.03.2018 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut omistaja (457 sanaa)

Lähdimme Carsterin kanssa jo aikaisin aamulla ajamaan kohti Ratsutalli Liljaa, jossa olisi meidän yhteisen taipaleen ensimmäiset kilpailut. Luokaksi oli valikoitunut helppo 60cm, josta varmasti selviytyisimme ongelmitta. Viimeisten päivien treenit olivat sujuneet hienosti ja Rapsu oli ollut hyväntuulinen ja ratsastaessakin yllättävän rauhallinen. 

Saavuimme kisapaikalle ajoissa, ehkä vähän liiankin ajoissa. Ensimmäinen luokkakaan ei ollut vielä edes alkanut, joten ainakin meillä olisi hyvin aikaa valmistautua. Jätin Rapsun hetkeksi vielä traileriin siskoni Marien valvovan silmän alle ja kävin itse ilmoittautumassa. Muutamia tuttuja nimiä lähtölistoissa näkyi, enimmäkseen vasta isommissa luokissa. Palatessani takaisin trailerille, kävin trailerissa suitsimassa Rapsun ja otimme sen ulos. 

"Miks sä et tullut Sintin kanssa kisaamaan?" kysyin siskoltani kävellessämme trailerialueella Rapsun kanssa. 
"Ei me olla hypätty kun vasta pari kertaa. Ens kerralla sit kato", tämä naurahti ja väisti taidokkaasti Rapsun epämääräistä sivuloikkaa. 
"Kesällä voidaan kiertää kisoja yhdessä. Mä mun uljaalla kirjavalla ponilla ja sä sun häikäsevän kauniilla puoliverisellä", naurahdin ja vilkaisin Marieta. 
"Nomut vaiks kisaatki näis pikkukisois vaan poneilla, niin oot kuitenkin suokkikasvattaja ja kisaat isompiakin luokkeja suokeillas", tämä virnisti vielä. 

Kun olimme hetken kävelleet, varustin Rapsun ja hyppäsin ratsaille. Olimme juuri saatu ostettua ruunalle uudet satulat, kun ennen sillä oli vain hieman kulahtanut yleissatula. Nyt meiltä löytyy kaapista siistit mustat este- ja koulusatula. Tällä kertaa varustukseemme kuuluu siistit meksikolaiset suitset, musta yleissatula, mustat nahkasuojat ja uusi, suorastaan kiiltävän puhdas limenvihreä satulahuopa. 

Verryttelyssä otin Rapsun kanssa vain muutamat hypyt. Ruuna oli todella virtaisa, mutta liikkui hyvin ja kuunteli minua kohtalaisen hyvin. Muutamia pikkupukkeja ruuna heitti innostuessaan, mutta ei mitään turhan hurjaa. Tein verkkahypyt enimmäkseen pienemmälle esteelle, mutta loppuun otin yhden hypyn luokkakorkeudella. Esteet ovat Rapsulle helpon kokoisia, joten tänään olemme hakemassa vain kokemusta. 

Rata lähti liikkeelle todella hienosti, mutta sarjalla meille tuli hieman vaikeuksia, kun askeleet eivät meinanneet sopia Rapsun kaahatessa. Selvisimme kuitenkin hypyistä ilman pudonneita puomeja ja sain sarjan jälkeen jarrut takaisin. Loppuradan Rapsu hoiti kuin ammattilainen ja saimme lopulta hurjan nopean ajan. En voinut paljoa ylpeämpi olla tuoreesta projektiponistani, josta voisi vuoden tai parin jälkeen olla hyvin ainesta serkkuni tytölle ratsuksi. 

Starttasimme aika luokan loppupuolella, eikä tuloksia jouduttu odottamaan kauaa. Sijoituimme lopulta toisiksi, mikä oli mielestäni todella hyvin ensimmäisiksi kisoiksemme, vaikka luokka olikin ponin ja omaa tasoani katsoessa todella helppo. Palkintojenjaossa Rapsu kävi hieman kierroksilla, ei oikein malttanut seistä ja heitti yhden massiivisen pukin kunniakierroksela, mutta muuten meni ihan kivasti! Kovaa mentiin ja voittaja meinasi jäädä jalkoihin kirjavan ruunani kaahatessa. 

Kotiin paluu tuntui hyvältä, reissu oli mennyt hienosti, mutta vielä pitäisi ehtiä ainakin pari hevosta ratsastamaan. Rapsu sai kylmäsavet jalkohinsa ja pääsi toppaloimi niskassa ulos syömään päiväheiniä. Ilma oli ihanan aurinkoinen ja suurin osa klippaamattomista suokeistakin tarhaili jo nakuna, mutta Rapsu oli hionnut sen verran, että kevyt toppaloimi oli välttämätön. Kun Rapsun kamat olivat paikallaan varustehuoneesta, suuntaisin hakemaan Remun tarhasta ja lupauduin lähtemään maastolenkille Tinjan ja Alman kanssa. 

​

14.03.2018 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut omistaja (388 sanaa)

Carster, tai lempinimeksi vakiintunut Rapsu, on ollut minulla kohta kuukauden. Yhteinen matka on lähtenyt etenemään kivasti ja ensimmäiset hurjemmat kokeiluyritykset ruuna suoritti jo parin ekan viikon aikana. Nyt kun olemme kaksi viikkoa nauttineet harmonista yhteiseloa ja päässeet hommissa eteenpäin, päätin ilmoittautua kirjavan kanssa kisoihin. Suokkienhan kanssa kierrämme kokoajan ympäri Suomea joko niin että itse kisaan, tai on varakuskeja. Rapsu on kuitenkin nyt se henkilökohtainen projektini, johon kukaan muu ei koske, joten ensimmäiset kisat olisi aika iso juttu.

Tänään hyppäsimme itsenäisesti pieniä esteitä. Tiedän että ruunalla on hypätty yli metriäkin, mutta olemme pysyneet vielä aika pienissä esteissä, ihan max. 70cm. Rapsu hyppäsi hyvällä fiiliksellä niin kauan, kuin annoin sen päättää vauhdin, mutta jarrutteluun se reagoi aluksi pukittelemalla. Parin ärähdyksen ja jarruvoltin jälkeen ruuna kuitenkin tajusi, että kun jarrutetaan, niin pitää oikeasti jarruttaa! Kun jarrut saatiin pelittämään, Rapsu hyppäsi näppärästi yli mistä tahansa. Samaan aikaan meidän kanssa hyppimässä oli Rapsun paras kaveri Nipsu. Nipsulla hyppäsi siskoni Marie, jolla oli oma pv-tamma toisella tallilla. Marie oli parit kisatkin Nipsun kanssa mennyt ja heidän yhteistyönsä pelasi jo aika kivasti.

Rapsu on tarhannut koko meillä olo aikansa Nipsun ja Vilin kanssa. Vili on porukasta selvästi se pomo ja hieman yllätyinkin kun Rapsu oli asian kanssa ihan ok. Vili on hieman eristäytynyt kavereistaan, mutta uskon että lauma tasoittuu ajan kanssa ja kolmikko pärjää hyvin keskenään. Muutenkin tällä hetkellä kaikilla hepoilla on aika kivasti kaverit ja kaikki tarharyhmät tuntuvat toimivan.

Ratsastuksen jälkeen hoidin Rapsun reippaasti pois. Ruuna asustaa kolmen hevosen siirtotallissa Voikun ja Hevarin kanssa, onneksi Rapsu tajuaa näyttää edes karsinakäytöksellä nuorille oreille hyvää mallia. Harjattuani ruunan, heitin sille toppaloimen niskaan ja vein tarhaan Nipsun luokse. Vili lähti minun matkaani ja menisimme orin kanssa vähän jumppaamaan kentälle, jonka pohja on kyllä pysynyt uskomattoman hyvässä kunnossa ajatellen Suomen talvea. No, huhtikuussa meille valmistuisi maneesikin, niin sitten on aina hyväpohjainen paikka ratsastaa.

Ratsastettuani Vilin pääsin vihdoin hetkeksi sisälle hengähtämään, kun hevoset söivät tyytyväisinä päiväheiniä. Iltapäivällä edessä olisi vielä ainakin kolmen hevosen liikutus. Istahdin alas koneeni ääreen ja selasin saman tien tulevia kisoja läpi. Ilmoitin suokkejani kisoihin, tekstailin vuokraajille näiden kisausinnostuksesta ja lopulta löysin sopivat kisat helpolla tasolla Rapsulle. Kisat olisivat jo lauantaina, mutta se sopisi oikein hyvin, eikä matkakaan olisi pitkä. Hetken mietin 60cm ja 80cm välillä, mutta lopulta päätin pelata varman päälle ja ilmoittauduimme 60cm. Saisin nähdä hieman ruunan kisapaikkakäytöstä, eikä tarvitsisi stressata turhan haastavaa rataa.

​

19.02.2018 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut omistaja (423 sanaa)

Reissatessani Kanadaan serkkuni luokse, en todellakaan ollut suunnitellut meneväni edes katsomaan mitään myytäviä hevosia. Mutta minkäs sitä itselleen voi, kun serkku kertoi että aivan lähellä sijaitsisi upea hevostila, jossa usein on myytäviäkin hevosia. Lopulta päädyin Orange Wood Ranchin nettisivuille, josta bongasin ruunivoikonkirjavan lewitzerin myynti-ilmoituksen. Eipä mennyt aikaakaan, kun olin jo soittanut tallin omistajalle Alexiinalle ja saimmekin sovittua heti seuraavaksi päiväksi koeratsastuksen. 

 

Saapuessani paikalle, seisoskeli lewitzer-ruuna nimeltä Derian Carster tarhassa ihmettelemässä. Alexiinan löysin nopeasti ja sain hakea ponin tarhasta, jonka jälkeen suuntasimme tallia kohti. Alexiina kertoi, että Carster on ollut heillä jonkin verran tuntikäytössä, mutta on ollut vähän turhan haastava tuntilaisille, niin nyt poni on jonkin aikaa lähinnä vain tarhaillut. Energiaa siis voisi olla, mutta sain Alexiinalta luvan juoksuttaa ponia ennen selkään nousua ylimääräisen energian purkamiseksi. 

 

Hoitaessa Carster seisoskeli nätisti paikallaan ja otti mielellään kontaktia minuun. Samalla kun hoidin ruunaa valmiiksi, Alexiina kertoi minulle hieman ponin vanhemmista ja muutenkin taustasta. Itse sen sijaan selostin naiselle että minulla on oma talli, jossa kasvatan suomenhevosia ja kilpailen niin koulu, este, kuin kenttäratsastuksessakin. Tietenkin Alexiina hieman ihmetteli, kuinka minulla olisi aikaa vielä lisähevoselle, mutta selitin sitten että monilla omista suomenhevosistani on vuokraaja tai jopa ylläpitäjä, niin en ole yksin vastuussa kaikkien hoidosta. 

 

Pääsimme lopulta ratsastukseen asti. Carster oli antanut varustaa itsensä ongelmitta ja taluttaessakin poni vaikutti peruskiltiltä, vaikka aluksi selvästi hieman kokeili minua yrittämällä jyrätä eteeni. Olin suosiolla ottanut juoksutusliinan mukaan ja olisihan se muutenkin ihan kiva nähdä poni maastakäsinkin liikkeessä. Hyvien alkukäyntien jälkeen päästinkin Carsterin liinan päähän, jossa ruuna hieman innostuikin rallittelemaan. 

 

Poni on hieman paksuhkossa kunnossa, mutta siitä lähtee silti todella hienoa liikettä kokoonsa nähden. Kun liinan päässä ensin ruuna rauhoittui, kiipesin ratsaille. Aluksi Carsterista kyllä huomasi, että se on ollut aika kevyellä, sillä poni yritti kovin vastustella apujani. Nopeasti se kuitenkin vetristyi ja liikkui paikoitellen ihan todellakin hyvin. Laukkoja otin vain yhdet nostot molempiin suuntiin, mutta laukkasin pidemmät pätkät kerrallaan ja hieman kokeilin minkä verran askellajia pystyy säätelemään. Muutamat pukit Carster heitti aina kun keskittymiseni herpaantui, mutta muuten kaikki sujui oikein hyvin. 

 

Lopuksi vielä hyppäsin ponilla parit pienet pystyt, jotka sujuivat oikein siististi. Carsterilla oli hyvä imu esteille ja se tuntui todellakin tykkäävän hyppäämisestä. Hyppyjen jälkeen annoin ponin hetken ravata pidemmällä ohjalla, jonka jälkeen hyppäsin ratsailta ja talutin loppukäynnit. Eihän Carster ole mikään upeista upein kilpahevonen minkä voi kuvitella, mutta jokin siinä sai mielenkiintoni heräämään ja koeratsastuksen aikana tosissani tykästyin tähän yksilöön. 

 

Tallissa hoidettuani ponin pois, päätin jopa hieman hätäisesti tehdä ponista tarjouksen. Alexiina lupasi soitella minulle huomenna päätöksestään, joten nyt en voi muuta tehdä kuin odottaa ja toivoa että Carster lähtee mukanani Suomeen.