14.12.2016 Hattivatti ulkoilee! 

Tänään olisi Hattivatiksi nimeämäni varsan tarkoitus päästä toista kertaa ulkoilemaan. Vatti pääsi ensimmäisen kerran ulkoilemaan eilen tunniksi ja tänään varsa pääsisi jo pariksi tunniksi ulos. Kylmä ulkona on, mutta onneksi kaappieni kätköistä olin löytänty pikkuorille pienen loimen, joka päällä pysyisi lämpimänä. Yllätyksekseni Vatti ei ollut lainkaan ihmeissään selän päällä olevasta kankaanpalasta, eikä päivän iässä päähän ensimmäisen kerran viritetty riimukaan ollut suurta järkytystä aiheuttanut.

Tallityöntekijämme Kiira pääsi avukseni tarhaamaan hevosia ja hän saikin ottaa Virman talutukseensa. Itse kiinnitin kevyen riimunnarun Vatin riimuun ja lähdimme rauhallista vauhtia ulos tarhoille. Onneksi piha ei ollut liukas,vaan varsa pystyi huoletta kävelemään ilman liukastumisen vaaraa. Hieman Vatti yritti rimpuilla riimunnarusta irti, mutta loppumatkan pikkuori ravasi kiltisti vierelläni. Kävellä ei Vatti vielä malttanut, kun kaikki ympärillä oli niin jännittävää ja uutta. 

Tarhaan päästyään Vatti otti melkoisia spurtteja pitkillä ja honteloilla jaloillaan. Vatissa ei ollut näkyvissä enään lainkaan syntymänsä väsymystä, mutta Virma oli edelleen hieman väsynyt. Tamma kuitenkin söi ja joi hyvin, sekä vatsa toimi, joten en Virman väsymyksestä niin huolissani ollut. Jätin Kiiran hetkeksi vahtimaan pikkuvarsaa ja menin itse tarhaamaan loput hevoset.  

​

11.12.2016 Hattivatti SUS syntyi

Oli kirpsakka pakkasaamu ja olin saapunut tekemään aamutallia. Hoidin ensin orien puolen valmiiksi, jonka jälkeen siirryin tammojen puolelle. Tunnelma tallissa oli jotenkin normaalista poikkeava ja ihmetellen aloinkin kurkkia karsinoihin. Saapuessani Virman karsinalle, silmäni laajenivat varmasti ainakin lautasen kokoisiksi nähdessäni turpeessa makaavan Virman ja tämän vieressä olevan pienen varsan. Kauhu valtasi mieleni katsellessani Virman väsynyttä olemusta ja täysin paikallaan makaavaa varsaa. Avasin ripeästi oven ja suuntasin varsan luokse. Virma nosti hieman päätään katsoakseen minua ja varsaansa. Kosketin pientä ja pitkäjalkaista varsaa, joka avasi silmät kosketuksestani. Luojan kiitos, varsa on ainakin elossa! Aloin näppäillä eläinlääkärimme numeroa puhelimeeni. 

Onnekseni eläinlääkärimme Tiina oli ollut lähettyvillä eräällä maatilalla ja hän saapui paikalle nopeasti. Varsa hengitti tasaisesti ja katseli ympärilleen ihmeissään, mutta Virma makasi edelleen maassa. Eläinlääkäri tutki tamman ja varsan ja onnekseni kaikki vaikutti olevan kovaa väsymystä lukuunottamatta hyvin. Hoputimme Virman seisaalleen ja tarjosimme sille omenamehulla maustettua vettä, jonka tamma onneksi joi hyvin. Varsa oli syntynyt lähes kaksi viikkoa etuajassa, joten en ollut osannut odottaa varsan syntymän tapahtuvan näin aikaisin. Onneksemme pieni varsa alkoi nopeasti pyrkiä jaloilleen ja imemään, joten kaikki tuntui olevan hyvin. Vihdoin minulla oli hieman paremmin aikaa katsella uutta varsaani, joka näytti todella hyvärakenteiselta oripojalta. Jalat olivat kyllä hontelot ja pitkät, mutta hyväasentoiset. Tiinakin kehui varsaa hyvännäköiseksi ja pirteän oloiseksi. Onneksi alkoi tuntua siltä että olimme selvinneet vain säikähdyksellä!