top of page

Scotspine Darkness

NIMI

ROTU

SUKUPUOLI

SÄKÄKORKEUS

VÄRI

PAINOITUSLAJI

Scotspine Darkness

suomalainen puoliverinen

ori

170cm

ruunikko

estepainotteinen

SYNTYMÄAIKA

REKISTERINUMERO

KASVATTAJA

OMISTAJA

KOULUTUSTASO

MERIITIT

13.07.2016, 5v

VH16-031-0552

Mila (VRL-11936), Scotspine

VRL-12636, Hevostila Viki

HeA, 150cm

-

Nessun kanssa työskennellessä täytyy pitää järki päässä ja hermot kurissa. Ori ei nimittäin ole ehkä se kaikkein helpoin heppakaveri, mutta kyllä sen kanssa toimeen tulee kunhan muistaa itsekin käyttäytyä.
Nessu peilaa helposti ihmisen tunnetiloja itseensä ja jos ori saa ns. hepulikohtauksen, jonka myötä hoitajakin hermostuu, ori heittäytyy myös hermoheikoksi häsläksi.
Harjauksen ajaksi Nessu tulee sitoa kiinni, sillä se ei millään malttaisi pysyä yhdessä kohtaa vaan mieluummin pyörisi kuin puolukka siellä jossain ruumiinonkaloissa. 

Ratsuna Nessu on herkkä, mutta kuuliainen. Myös ratsastaessa ihmisen mielialat vaikuttaa hevoseen, jonka vuoksi sen selkään saa kavuta vain sellainen ratsastaja, joka tietää mitä tekee eikä hermoile.

​

Luonne © Mila/kasvattaja

Suku

i. Dark Gilrain

trak, rn, 171cm

​

e. Hilltop Eudora

hann, tprn, 168cm

ii. Morgul

trak, rn, 174cm

​

ie. Geisterfahrer

trak, rn, 169cm

​

ei. Panther  -  ERJ-I, YLA3 

hann, tprn, 166cm

​

ee. Europa  -  Fn, KTK-III, PKK-V

hann, rnkm, 171cm

s. 00.00.0000 - o/t. Varsan nimi

s. 00.00.0000 - o/t. Varsan nimi

s. 00.00.0000 - o/t. Varsan nimi

Kilpailut

Kuva 

tulossa

21.10.2016 - ERJ - Kultahuisku - 150cm - 1/7

20.10.2016 - ERJ - Kultahuisku - 150cm - 1/7

14.08.2016 - ERJ - Petäjävaara - 150cm - 3/30

12.08.2016 - ERJ - Petäjävaara - 150cm - 1/30

Päiväkirja

22.07.2016 - Maastoköpöttelyä maastakäsin - kirjoittanut Mila/kasvattaja

Heinäkuu läheni pikkuhiljaa loppuaan ja pian syysmyrskyt velloisivat mantereen poikki. Äkkiä se kesä oli mennyt... Tänään kuitenkin en antanut tulevan syksyn (ja talven) masentaa, vaan harjasin Nessun, pistin oririimun päähän ja lähdin herran kanssa kävelylenkille aurinkoiseen metsään. 
Ruunikko ori kulki ensin pää korkealla ihmetellen uusia maisemia, mutta rauhoittui pikkuhiljaa eikä enää säpsyillyt riimunnarun toisessa päässä kuin mikäkin sähköjänis. 
Pysähdyimme pienelle niitylle paistattelemaan päivää. Tai siis minä otin aurinkoa, Nessu mussutti herkullista niittyheinää turpakarvat väpättäen.
Rimpulasta orivarsasta oli kasvanut jo iso komea nuorukainen, jonka kanssa tulisimme toivon mukaan valloittamaan kisakentät. Vielä emme olleet ehtineet kisoissa starttaamaan, mutta ainakin treeneissä meidän meno oli kuuleman mukaan näyttänyt vallan mainiolta. Tästä oli hyvä jatkaa...

bottom of page