Kartanon Ratsutila

24.07.2017 kouluvalmennus - valmentajana Sani (217 sanaa)

Valmennettavani oli tänään todella upean värinen Glint ori. Katselin ratsukon alkuveryttelyjä sivusta saadakseni hieman tuntumaa heidän työskentelyynsä. Se olikin varsin sujuvan näköistä heti alkumetreistä lähtien. Kun ratsukko oli verytellyt kaikissa askellajeissa, lähdimme työstämään avo- ja sulkutaivutuksia ensin käynnissä. Toiselle pitkälle sivulle toista, ja toiselle toista. Avotaivutukset sujuivat hyvin, mutta sulkutaivutuksissa oli enemmän ongelmia. Sussu ei oikein saanut taivutettua Glintiä kunnolla pohkeen ympärille, eikä taivutus pysynyt koko pitkää sivua. Neuvojeni avulla ratsastaja sai kuitenkin korjattua, ja nyt sulutkin sujuivat hyvin. Tulimme molempia taivutuksia myös ravissa. Nyt Glint alkoi hieman hätäilemään, jonka seurauksena Sussu jäi vähän vetämään huomaamattaan suusta korjatakseen tilanteen. Neuvoin Sussua tulemaan tehtävään rauhallisessa temmossa ja tekemään rauhassa avut sekä taivutukset. Hän ratsastikin hetken aivan mummoravi ajatuksella, mutta molemmat tehtävät onnistuivat nyt todella hyvin.

Seuraavaksi lähdimme työstämään laukanvaihtoja. Vaihdot eivät olleet Glintille mikään ongelma, joten treenasimme vaihtoja tietyissä pisteissä. Ne olivatkin hieman vaikeampia, sillä ori tuppasi aina ennakoimaan ja vaihtoi jo puoli metriä liian aikaisin. Neuvoinkin Sussua ajattelemaan vaihtoa, vasta itse pisteessä, sillä ori vaihtoi laukan suorastaan ajatuksen voimasta. Laukanvaihtojen sujuessa harjoittelimme vielä hieman vastalaukkaa loivilla kiemuraurilla. Edellisestä tehtävästä oli jäänyt Glintille laukanvaihdot päälle, mutta muutaman toiston jälkeen, ori tajusi taas homman jujun ja tehtävä lähti sujumaan. Laukkoihin olikin aika lopettaa ja annoin ratsukolle luvan loppuveryttelyihin. Glint oli oikein näppärän oloinen peli, kunhan se vain malttoi odottaa.

​

16.07.2017 päiväkirjamerkintä - kirjoittanut Layda VRL-14488 (300 sanaa)

Suorastaan kuumat auringonsäteet lämmittivät kasvojani harjatessani Glint-herraa ulkona hoitopuomilla. Ori oli hieman välinpitämätön, ja hetkittäin jopa tuntui että se vain yrittää testata ärsyyntymisherkkyyttäni olemalla tylsä. Onneksi tutustumalla ori toi oikean itsensä esille, ja piti minulle loppuajan mukavaa seuraa ylähuulellaan minua rapsutellen, ja samalla edelleen testaillen minua.

Kavioita putsatessa hevonen seisoi tiiviisti kiinni maassa, ja vasta monen minuutin taistelun jälkeen malttoi tämä järkäle nostaa jalkaansa. Suitsiessa vajaa 170cm korkea Glint heitti päänsä taivaaseen, mutta minä olin jo fiksusti varautunut ja hakenut jakkaran, joten hiirakko lopulta myöntyi kohtaloonsa, ja alistui tuntemattoman ratsuksi.

Talutin hevosen kentälle, ja nousin varoen selkään. Ori ei säikkynyt, joten lähdin reippain mielin lämmittelemään käynnissä ja ravissa.

Glint toimi kauniisti pienin avuin, vaikka tuntuikin aluksi hieman raskaalta ratsastaa, johtuen ehkä siitä, että oma hevoslaumani koostuu lähinnä kevyistä puoliverisistä, kun taas Glintin veressä kulkee suuri osa kylmäveristen geenejä. Loppujen lopuksi sain hevosen hyvin avuille, ja lähdimme kohti maastopolkua.

Annoin Glintille hieman vapaampaa ohjaa, mutta jouduin pian jo keräämään ne, kun vastaan asteli kaunis, musta tamma, joka selvästi yritti vietellä hevosen matkaansa. Sain pidettyä hevosen aisoissa, ja pääsimme jatkamaan matkaa. Maisemia katsellessa unohdin ajantajun kokonaan, ja kuljimme varmasti kaksikin tuntia pitkin koivu- ja mäntymetsiä. Retken aikana ehti sataa ja paistaa, näimmehän myös kymmeniä lintuja, pari peuraakin näin vilaukselta pellolla.

Glint oli hyvin rauhallinen koko matkan ajan, vaikka orimaisesti hieman steppaili ja esitteli itseään aina tilanteen tullessa. Pääsimme kuitenkin vielä turvallisesti perillekkin, jolloin tapasin myös tallin omistajan Sussun, joka oli minut pyytänyt tallilleen. Juttelimme kaikenlaisia asioita läpi, kunnes Glint alkoi jo hermostua. Hoidin hevosen pois yhdessä Sussun kanssa, ja täytyy sanoa, etten ollut varmasti viikkoon jutellut ja nauranut niin pitkään kuin iloisen Sussun kanssa, ja keskustelumme kestikin ainakin pari tuntia, kunnes tajusin itsekin omistavani hevosia, jotka pitäisi vielä ratsastaa.

Siispä lähdin kiireen vilkkaa juoksemaan takaisin Fabellaan, unohtaen samalla puolet tavaroistani Kartanon Hevostilalle.

​

​