Kartanon Ratsutila

28.06.2019 maastoestevalmennus - valmentajana Jenna (229 sanaa)

Kartanon kentälle saapuessani Sussu oli jo verryttelemässä komeaa raudikkoaan. Tänään tarkoitus oli lähteä maastoon kertaamaan porrastettuja esteitä, kuten bankettia. Kehotin ratsukkoa tekemään muutamat kunnon laukannostot, vähän väistöjä sekä kiemuroita, jotta Ritariksi kutsuttu ori olisi varmasti kunnolla avuilla ja menossa mukana. Välikäyntien aikana siirryimme lähimmälle portaikolle, jossa oli kolme askelmaa.

Sussun sanojen mukaan viime aikoina ori oli ruvennut jännittämään alashyppyä, joten keskityimme erityisesti siihen tänään. Aloitimme harjoittelun ihan sillä, että ratsukko kiersi portaikon käynnissä ja Ritari sai ihmetellä sitä. Tämän jälkeen ratsukko sai tulla hypyt ylöspäin, jolloin ori sai varmuutta omaan osaamiseensa. Pikkusen meinasi vauhtia tulla liikaa, mutta Sussu piti orin hyvin avuilla kiihdyttelystä huolimatta. Ylöshyppyjen jälkeen vaihdettiin suuntaa. Kehotin Sussua kannustamaan ori reilusti eteenpäin kun lähestyttiin portaita, jotta orille ei jäisi aikaa epäröidä. Ensimmäinen alastulo sujui hyvin mutta toisella portaalla ratsukon tasapaino oli edessä, jolloin viimeiseen laskeutumiseen valmistautuminen oli huono. Toisella kerralla Sussu sai pidettyä Ritarin paremmin koottuna alastuloissa jolloin portaat sujuivat esimerkillisesti. Pienen huili tauon aikana siirryttiin vielä banketille, jossa keskimmäisenä hyppynä oli tuikitavallinen pikkutukki. Ritari oli alusta asti hyvin mukana, joten este sujui varsin hyvin. Vaikka Sussun täytyikin ottaa orilta paljon vauhtia pois ennen alashyppyä, oli ratsukon meno muuten mukavaa katsottavaa. Toisella kertaa Sussu sai orin vauhdin pidetty banketin huipulla maltillisempana, jolloin Ritarilla oli paremmin aikaa valmistautua viimeiseen alashyppyyn.

Paluu matkan tallille ratsukko sai kulkea vapain ohjin. Matkalla kerrattiin päivän suorituksia sekä pohdittiin hyviä harjoituksia tulevaisuutta ajatellen.

​

20.05.2016 kouluvalmennus - valmentajana Miivi (151 sanaa)

Olin pitkästä aikaa valmentamassa nuorta hevosta, vasta perusjutut osaavaa Tuiskulan Ritaria. Nuorten hevosten valmentaminen oli usein hyvin palkitsevaa, ja olinkin saapunut iloisena valmennukseen. Sussu saapui orinsa kanssa kentälle hyvissä ajoin, jo maastossa alkukäynnit kävelleenä. "No, kun olette jo saaneet lihakset vertymään maastossa, keräile ohjia vähitellen käteen ja siirry raviin", aloitin valmennuksen. Sussun siirtyessä raviin Ritari oli heti rehellisesti työskentelyssä mukana ja kulki hyvässä tahdissa eteenpäin. Ratsukon ravaillessa vein kentälle muutaman apupuomin tämänpäiväistä tehtävää varten. Ratsukko saisi tehdä voltteja, ja aina voltin lakipisteeseen tulisi pysähdys. Selitin tehtävän ratsukolle, ja Ritari ratsastajineen pääsi aloittamaan tehtävän käynnissä. Ori taipui volteilla nätisti ja pysähtyi täsmällisesti ratsastajan antamien ohjeiden mukaan. "Ja sama ravissa", kuului seuraava ohjeeni. Ritarilla ei ollut ongelmia taipua tai pysähtyä ravista, mutta suoraan raviin pysähdyksestä siirtyessä ori joutui hakemaan ravilleen tahtia muutaman askeleen ajan. Siitä huolimatta käskin valmennuksen lopussa Sussua olemaan tyytyväinen orinsa työskentelystä, nuori hevonen vasta haki tasapainoa liikkuessaan sille uudessa muodossa.