Kartanon Ratsutila

24.07.2017 päiväkirjamerkintä - kirjoittanut Sani (579 sanaa)

Olin lupautunut läpiratsastamaan tänään Sussun ponin Riaan, sillä se oli alkanut lusmuilemaan oikein toden teolla. Sen omistaja olikin toivonut uuden ratsastajan vähän virkistävän tammaa. Kaunis ponitamma olikin juuri sopivasti laitumen portilla, kun menin hakemaan sitä. Se katsoi minua hieman epäluuloisesti, mutta lähti kuitenkin löntystelemään perässäni talliin. Ria tuntui olevan tänään todella ärtyisällä päällä, sillä se luimisteli oikein olan takaa harjatessani sitä sen karsinassa. Olin onneksi sitonut sen kiinni, joten minun ei liiemmin tarvinnut pelätä sen hampaita. Kun en kiinnittänyt mitään huomiota tamman kiukkuiluun, luovutti se lopulta ja jäi nuokkumaan paikalleen. 

Harjauksessa ei mennyt kauaa, sillä Ria oli melko puhdas. Kävinkin hakemassa tamman varusteet, joita jouduin metsästämään hetken aikaa suuresta satulahuoneesta. Saatuani suitset tamman päähän ne näyttivät todella hassuilta. Tämä ei nyt voi olla oikein, ajattelin kummastuneena. Suitset olivat tammalle aivan liian isot. Palasin takaisin satulahuoneeseen ja huomasin ottaaneni vahingossa Riian suitsien vieressä olleet suitset. Se selittikin asian. Pian oli ponilla oikeat varusteet päällä ja lähdin taluttamaan sitä maneesiin. Oli niin kuuma päivä, että menin suosiolla kärpäsiä ja porottavaa aurinkoa pakoon viileään maneesiin.

Maneesi oli aivan tyhjä, joten sain rauhassa kavuta tamman selkään ja aloittaa alkuveryttelyt. Kevennellessäni halliin tuli kuitenkin toinen tyttö kauniin puoliverisen kanssa. Tein alkuun suuria ympyröitä ravissa ja tein paljon temmon vaihteluita. Ria oli todella laiskalla päällä ja se tuntuikin lähtevän eteenpäin aina tunnin apujen jälkeen. Temmon vaihtelut eivät oikein tehonneet, joten aloin tehdä käyntisiirtymisiä. Tein niitä aivan peräjälkeen ja taisinkin saada muutaman kummastuneen katseen puoliverisen ratsastajalta. Ria alkoi kuitenkin vihdoin heräillä ja kuunnella minua paremmin. Kun olin saanut tamman vielä taivuteltua hyvin, lähdin tekemään pohkeenväistöjä.

Tamma yritti ensin tehdä jotain ihme valeväistöjä, mutta tiesin, ettei se astunut kunnolla ristiin. Teinkin ihan lyhyitä väistöpätkiä ikään kuin rappusten muodossa. Ria oli hieman kiukkuisen oloinen, kun se joutuikin tekemään oikein kunnolla töitä. Ei se kuitenkaan kauaa jaksanut kiukutella, vaan pian väistöt alkoivat sujua ihan hyvin. Tulin samaa tehtävää vielä muutaman kerran ravissa. Taas tamma yritti vain juosta tehtävän läpi pää pitkänä, mutta tällä kertaa se ei tarvinnut aivan niin paljon suostuttelua. Väistöjen jälkeen annoin tamman pitää pienen käyntitauon, jonka jälkeen lähdin työstämään laukkoja.

Ria oli selvästi innoissaan laukoista, eikä meinannut taaskaan kuunnella alkuun apujani. Annoinkin sen päästellä muutaman kierroksen energioitaan, minkä jälkeen se oli todella kiva ja kuunteli minua yllättävänkin hyvin. Muutaman pääty-ympyrän jälkeen lähdin tulemaan vastalaukka lävistäjiä. Ne taisivat olla tammalle melko vieras tehtävä, sillä se aina vuoronperään joko vaihtoi laukan tai pudotti raville. Vastalaukkaa se ei kuitenkaan pitänyt koko tehtävän läpi kertaakaan. Tulin tehtävää kuitenkin ahkerasti kerta toisensa jälkeen ja lopulta tamma alkoi saada homman ideasta kiinni. Tamma tekikin todella hienot vastalaukat, kun se vihdoin tajusi pitää ne yllä.

Loppuun tein vielä hetken suuria pääty-ympyröitä ihan kevyessä ravissa tavoitteenani saada tamma venyttämään kaulaansa ja rentoutumaan kunnolla. Ria alkoikin olla todella kivan tuntuinen, ja minua alkoi oikein harmittaa, että olimme jo ratsastuksen loppupuolella. Toinen ratsastaja oli myös aloittelemassa loppukäyntejä, joten hän ehdotti minulle yhteistä käyntimaastoa ratsastuksen päätteeksi. En yhtään tiennyt, miten tamma käyttäytyi maastossa, mutta en ajatellut sen olevan mikään kovinkaan suuri hirviö, joten lähdin lopulta heidän mukaansa.

Maastosta tultuamme vein tamman karsinaan ja hoidin siltä varusteet pois. Vaikka maneesissa olikin ollut suhteellisen viileää, oli tammalle silti tullut hieman hiki. Veinkin sen pesupaikalle ja pesin pahimpia hikikohtia hieman sienellä. Ria ei selvästikään oikein innostunut vedestä, vaan kuopi koko ajan lattiaa kuin raivohullu käskyistäni välittämättä. En halunnut jäädä siihen tamman kanssa enää yhtään pidemmäksi aikaa, kuin oli pakko, joten nopeasti vein sen takaisin laitumelle. Ria oli ollut loppujen lopuksi ihan kiva ratsu, vaikka sitä saikin aika kauan lämmitellä alkuun.

​

​