Kartanon Ratsutila

16.07.2017 päiväkirjamerkintä - kirjoittanut kasvattaja (294 sanaa)

Eilisen jälkeen mulla oli sairaan hyvät fiilikset kiivetessäni Mumaín selkään. Me oltiin jumpattu hyvin ja saatu se rennoksi ja liikkeet irtonaisiksi, ilmaviksi joten hyvä oli jatkaa esteillä rennolla hevosella. Sussu rakensi meille pari tehtävää lanatulle kentälle ja mä alotin alkuverkkaamaan Mumaíta suurilla pääty-ympyröillä ja ravinlyhennyksillä ja -lisäyksillä vuoronperään. Mumaísta huomasi eron, kun se näki esteet. Eihän se siis eilenkään tahmatassu ollut, mutta nyt se pörisi ja puhisi menemään jättäen keskittymisen ajoittain ainoastaan mulle. Nostin laukat pitkälle sivulle ja hain ensin alle lyhyessä laukassa etenevän orin ja päästin sen sitten pidemmäksi. Samat tehtiin toiseenkin suuntaan, mutta siinä oli jo sitten vaikeampi malttaa laukata pienesti. 

Aloitimme hyppäämään kahdeksikkoa, jossa esteet matalahkot ristikot. Ensimmäinen lähestyminen oli reipas, liian reipas ja Mumaí pääsi lähtemään liian kaukaa hyppyyn. Laukkakaan ei vaihtunut, joten rikoin sen raville ja valmistelin uuden noston ennen toista ristikkoa diagonaalilla. Laukka edelleen turhan reipas, mutta ponnistus lähti hyvästä kohtaa. Sussu nosti ristikoita ja Mumaílle tuntui olevan helpompaa vaihtaa laukat kun esteet oli korkeammalla, silloin jäi enemmän aikaa pelata jaloilla. Diagonalilta jatkettiin suoralle, jossa kahden laukan välein kolme pystyä. Sain Mumaín hyvään laukkaan ennen ekaa pystyä, joten hyppy lähti hyvin ja askeleet sopi myös seuraaville. 

Me tultiin vielä paria muuta estettä eri teillä, joista toinen paljon tiukempi, mutta kun Mumaín sai hyvin koottua ei siinäkään ollut ongelmaa. Innokashan se vaan oli ja pidätteet sai olla reiluja, jotta se tajusi, että selässä oleva nainen määrää tahdin. Kaikki esteet oli tuttuja, joten tultiin ratana pari kertaa ne, viimeisellä kierroksella esteet oli 110cm ja Mumaí tuli kyllä hyvin, vaikka väsy taisikin alkaa painaa päälle. Oli aivan ihana päästä hyppäämään omalla kasvatilla, joka ei kotona asunut ja kiitinkin Sussua kovasti. Mumaí muistutti paljon isäänsä, Sikistä, ja kaikkien onneksi emän, Majellan, luonteen piirteet ei siinä juuri näkynyt. Kaiken kaikkiaan fiksu, hyväkäytöksinen ori. 

15.07.2017 päiväkirjamerkintä - kirjoittanut kasvattaja (429 sanaa)

Siitä oli pieni ikuisuus, kun viimeksi olin Suomessa. Säähän ei niinkään tarvinnut totutella näin kesällä, mutta suomen puhumiseen senkin edestä. Mä en edes muista koska suomea viimeksi puhuin, joten voitte kuvitella sitä kangertelua kun Sussulle, Farbranch Mumaín omistajalle, ekaa kertaa puhuin. Nainen haki minut lentokentältä ja lähdimmekin sitten suht pian kohti Kartanon Hevostilaa. Paikkojen esittelyn jälkeen lähdimme tallille ja pääsinkin ekaa kertaa sen jälkeen kun luovutusikäinen ori meiltä lähti näkemään kasvatuksen jälkeä. Muumi, kuten sitä Suomessa kutsuttiin oli oikein terveen ja reippaan näköinen poika. Tuli tarhan portille vastaan ja haisteli kiinnostuneena käteni ennen kuin kiinnitin sen riimuun narun ja lähdin Sussun perässä talliin. 

Päästin orin sen karsinaan jonka se kiersi pariin otteeseen ja asettui sitten kiinnostuneena ovelle odottamaan mitä tapahtuisi. Sain orin harjat ja aloitin sen läpi käymisen. Sain tutustua siihen kaikessa rauhassa tai niin rauhassa miten pystyi Mumaín hörskötellessä kuin mikäkin lapsi. Sain sen kuitenkin harjattua ja kaviot puhdistettua Sussu ojensi mulle orin estesatulan, jonka laittamisessa ei kummempaa ongelmaa ollut. Suitsiessa Mumaí nosti ensin päänsä ylös ja esitti vaikeasti saavutettavaa, mutta antoi ajan kanssa periksi ja mustat, puhtaat suitset saatiin päähän. Talutin sipsuttavan orin kentälle, koska olisi sääli haaskata aurinkoinen sää maneesissa. Selkään kipusin jakkaran avulla orin seistessä nätisti paikoillaan. 

Mä sain ratsastaa Mumaílla myös huomenna, joka me pyhitettäisiin esteille, joten tänään tuuppasimme hieman koulua niin että mä löysin kasvatin nappulat ja saisin orin toimimaan. Aloitimme Mumaín kanssa kahdella loivalla kiemuralla pitkille sivuille ja pysähdyksillä lyhyille. Ori painoi eka kättä vasten pysäyttäessä ja koitti lähteä liikkeelle ennen lupia, mutta alkoi pikkuhiljaa malttaa. Mumaí totteli kääntävät avut hyvin joten pienen twist lisättiin hommaan ja teimme pohkeenväistöä kiemurat. Niissä meillä oli hieman alussa ongelmaa ja ori heitti päänsä ylös ja painoi pohjetta vasten kävellen apujen läpi. Sain avuksi kouluraipan ja näytin sitä vähän orin takapäälle. Johan alkoi lyyti kirjottaa. Ori otti siistejä ristiaskelia ja väistöjen väliset suoristukset se käveli hyvin takaa eteen. 

Pari kierrosta ravia, joka oli siis todella kivaa istuttavaa, ja sen jälkeen jatkettiin väistöjen parissa. Ravi oli hyvin eteen ja ori teki oikeasti töitä ja liikkui kroppansa läpi eikä vain juossut menemään. Alussa väistöt lyhyitä, mutta viimeiset väistöt tehtiin diagonaalilla ja ori väisti hyvin, eikä katkaissut hyvää flow’ta. Laukkaa otimme pitkin uraa, niin että pitkillä sivuilla hain taivutusta sisälle ja alun väärinkäsitysten jälkeen ori tajusi homman nimen ja saimme hyviä avo pätkiä etenevässä laukassa. Mä olin kyllä todella tyytyväinen oriin ja sen omistajaan, joka oli saanut koulittua siitä näppärän ratsun. Komeaksikin se oli kasvanut. Pysäytin orin halkaisijalle ja taputin sen hionnutta ruskeaa karvaa. Se oli hieno rautias. Ori talliin, pesulle ja takaisin pihalle ja huomenna uudelleen Mumaín selkään.