top of page

Päiväkirja (klikkaamalla koko päiväkirjaan)

09.10.2021 Rauhallinen iltapäivä - kirjoittanut omistaja

Istun Yinin tarhan keskellä ja katselen heiniään mutustelevaa tammaani. Yinin tarhakaverit Lola ja Polka ovat tunnilla, joten saamme olla täysin kahdestaan. Viereisen tarhan Gala ja Woodoo silmäilevät minun suuntaani uteliaina, mutta käännän oman huomioni takaisin Yiniin. Ilman näköaistiaankin tiedän tamman olevan täysin kartalla siitä, että olen hieman takaviistossa siitä. Kun alunperin ostin itselleni täysin sokean hevosen, se hieman hirvitti ja mieltäni painoi kokoajan huoli siitä, kuinka se tulee pärjäämään kavereiden kanssa ja normaalissa arjessa. Tamma on ollut minulla nyt kolme vuotta ja olemme yhdessä kokeneet niin paljon, ettei minulla ole enää epäilystäkään siitä, etteikö Yin voisi elää täyttä hevosenelämää ilman näköäänkin. 

Lue koko merkintä täältä.

11.08.2019 Vihdoin vähän lomaa - kirjoittanut omistaja

Pari viimeistä kuukautta on tuntunut ikuisuudelta. Olen työskennellyt todella pitkiä päiviä, kun on ollut aktiivisempi kisakausi käynnissä ja hevoset ovat olleet aktiivisessa treenissä. Monesti työpaikalla on ensin tultu vietettyä aikaa koko päivä, jonka jälkeen ilalla olen päässyt O'Haraan Yiniä liikuttamaan. O'Harassa on ollut onneksi loistava hoito ja olen hyvillä mielin uskaltanut antaa Yinin pitää välillä vapaapäiviäkin, jos omat voimat ovat olleet ihan loppu. Nyt työnantajani on kuitenkin antanut minulle parin viikon loman, joka todellakin tulee tarpeeseen. Tuntuu etten ole saanut viettää rauhassa aikaa Yinin kanssa ikuisuuteen, joten tämän lomani ajan tulen varmasti roikkumaan päivät pitkät O'Harassa tuijottamassa voikkoa tammaani.  

Lue koko merkintä täältä.

13.06.2019 Voiko tämä edes olla totta? - kirjoittanut omistaja

Yinin kanssa kaikki on viime aikoina sujunut aikalailla täydellisesti. Se tuntuu viihtyvän O'Harassa ja nauttii tarhassa Iffyn seurasta. Me ollaan päästy työskentelemään kentällä, pyöröaitauksessa ja maastossakin kaverien kanssa. Tänään oli ollut vuorossa maastakäsittelyä kentällä, jossa olin opettanut Yiniä kävelemään yksittäisen maapuomin ylitse. Pysäytin sen aina puomin eteen, houkuttelin sen koskemaan turvallaan puomia, jonka jälkeen se sai omaa tahtiaan ylittää puomin. Pari kertaa tamma vähän kolisteli, muttei turhia hätääntynyt, jähmettyi vain hetkeksi paikalleen, jonka jälkeen uskalsi taas hetken kuluttua jatkaa, kunhan itse kehuin ja rohkaisin sitä huolella. Käytin Yinin kanssa namipalkkaa, jonka avulla sen motivaatio pysyi hienosti harjoituksessa. Kunhan Yin löysi oikean rytmin askelilleen, se ylitti puomin yllättävänkin hyvin, kunhan se vain sai ensin rauhassa mittailla etäisyyttä turvallaan. 

Lue koko merkintä täältä.

20.05.2019 Maastolenkki - kirjoittanut omistaja

Vähän reilu kuukauden aikana on ehtinyt tapahtua jo vaikka mitä. Yin on kotiutunut uuteen kotiinsa O' Harassa täysin ja se on saanut jopa tarhakaverin. Niistä on tullut Iffyn kanssa ihan hyviä kavereita ja olin minä kerran tammat huomannut jo rapsuttelemassa. Yinissä ja Iffyssä on jotain samaa, molemmat ovat hieman herkkiksiä, mutta kuitenkin uteliaita kaikkea vähän jännittävääkin kohtaan. Tammat tuntuvat rohkaisevan toisiaan ja pysyttelevät tarhassakin usein aika lähekkäin. Iffyn läsnäolon avulla Yinin juoma-automaattiongelmakin on ratkaistu, kun se on aina käynyt juomassa kaverinsa jälkeen. Kun olin joutunut ottamaan Yinin mukaani Australiaan ja sen paras kaveri, siskoni poni, oli jäänyt Kanadaan, olin pelännyt ettei tamma löydä enää uutta kaveria. Mutta uuden kaverin löytyminen kävikin paljon helpommin, mitä olisin ikinä uskonut. 

Lue koko merkintä täältä.

26.04.2019 Onnistumisen tunteita - kirjoittanut omistaja

Melkein kaksi viikkoa takana O' Harassa asumista. Niinkin lyhyessä ajassa on tapahtunut jo paljon, ei välttämättä mitään kauheen merkittäviä tapahtumia monen mielestä, mutta mulle ne on isoja juttuja. Olemme työskennelleet maastakäsin, tällä viikolla olen jo pari kertaa käynyt vähän selässäkin, jonka lisäksi Yin on saanut harjoitella taas kaverin kanssa tarhaamista. Näistä viimeinen on ehdottomasti mulle se isoin juttu. Sokean hevosen omistajana jännitin todella paljon sitä, kun Yin ja Iffy päästettiin ensimmäistä kertaa vapaana samaan tarhaan, mutta onneksi kaikki meni hyvin. Se tapahtui eilen, enkä vieläkään ole ihan varma mitä minun pitäisi ajatella. 

Lue koko merkintä täältä.

17.04.2019 Paluu arkeen - kirjoittanut omistaja

Tänään se oli vihdoin taas alkanut, nimittäin normaali arki. Olin saanut jaettua hommiani Yinin muuton ajaksi niin, että pystyn pitämään muutaman vapaata, mutta tänään oli palattava töihin. Työskentelen suurella kilpatallilla kiropraktikkona/hierojana ja käyn läpi heidän viitisenkymmentä hevosta aina suunnilleen kerran kuussa. Sen lisäksi minulla on tallin tiloissa oma toimisto ja työskentelytila, jossa hoidan myös ihmisiä. Tämän työpaikan saaminen oli minulle todellinen lottovoitto, hommia on sopiva määrä, pystyn itse hieman vaikuttamaan työaikoihini ja palkka on hyvä. Kaikki tuttuni luulevat, että muutin Australiaan tämän työn perässä, mutta todellisuudessa sain työpaikan vasta, kun olin jo päättänyt muuttaa Australiaan.  Lue koko merkintä täältä.

14.04.2019 Uutta ja jännittävää - kirjoittanut omistaja

Olen aina kaivannut elämääni jännitystä ja sen vuoksi olenkin asunut monenlaisissa paikoissa, tehnyt tyhmiäkin päätöksiä ja viilettänyt menemään kokoajan hirveällä kiireellä. Muuttoni Australiaankin tapahtui aikalailla hetken mielijohteesta. Olin kaivannut jo pidempään jotain muutosta ja yhtäkkiä vain keksin, että Australiassahan olisi hienoa asua. Kun kerroin ensin ajatuksestani vanhemmilleni, nämä epäilivät että olen mennyt nyt vihdoin sekaisin, tai sitten se on vain typerä hetkellinen ajatus, joka ei ikinä toteudu. Mutta minäpä lähdin selvittelemään asioita ja lopulta sain turvallisesti kuljetettua itseni ja sokean hevoseni Yinin Australiaan tammikuussa 2019. Lue koko merkintä täältä.

27.07.2018 ei meillä kiire ole - kirjoittanut omistaja

Yin on ollut omistuksessani nyt reilun kuukauden ja moneen kertaan olen jo kuullut ystäviltäni ihmettelyä: miksi et vielä ole ratsastanut sillä hevosellasi? Joka kerta vastaukseni on ollut sama, ei meillä kiire ole. Yin on nuori tamma ja kaiken lisäksi vielä sokea, enkä halua pilata mitään kiirehtimällä. 

Olemme nyt kuukauden verran tutustuneet toisiimme, keränneet luottamusta toisiimme ja nauttineet vain yhdessä touhuamisesta. Ensimmäiset päivät vietin Yinin kanssa rauhaksiin, olin sen tarhassa, rapsuttelin sitä karsinassa ja harjailin huolella. Annoin voikon tottua läsnäolooni ja oppia luottamaan siihen, etten tee mitään pahaa ja olen luottamuksen arvoinen. 

Olemme työskennelleet kentällä ja maastossa maastakäsin. Yin on todella nopea oppimaan, nyt kun se on alkanut luottaa siihen, etten vie sitä vaarallisiin tilanteisiin. Välillä tammaa käsitellessä meinaan ihan unohtaa, että se on kokonaan sokea, niin hyvin se tuntuu pärjäävän kuulonsa kanssa. Jonkin verran olen myös juoksuttanut Yiniä juoksutusliinasta, missä se liikkuukin todella rohkeasti ja suurin liikkein, kuunnellen ääniapujani herkeämättä. 

Vaikka meillä ei kiire ole, olen pikkuhiljaa ajatellut aloittavani ratsastamaan tammalla. Vähän kerrallaan ja rauhassa, mutta kuitenkin. Ensimmäisen ratsastuksen suoritan kun tilanne, päivä ja kaiken maailman planeetat on kohdallaan. 

22.06.2018 tervetuloa kotiin, Yin! - kirjoittanut omistaja

Siitä päivästä alkaen, kun Yinin ensimmäistä kertaa näin, oli tämä päivä mielessäni joka sekunti. En jaksanut odottaa kultaisen tammani saapumista kotiin, se häämötti tulevaisuudessa kuin kirkas aurinko, joka nostaisi minut synkkyydestä. Mielessäni pyöri kutakuinkin kuva minusta ja Yinistä kirmaamassa toistemme luokse auringon loisteessa, mutta todellisuus oli jotain täysin muuta. 

Trailerin kaartaessa pihaan, vettä satoi kaatamalla, siis oikeasti kaatamalla. Hyvä ettei vesi tulvinut talliin tällä ilmalla. Isäni hyppäsi ulos autosta ja juoksi nopeasti tallin etukatoksen suojaan. Trailerista kuuluin Yinin hermostunut äännähtely. En ollut päässyt itse tammaa hakemaan, kun olin ollut kiinni töissä, mutta isän mukaan kasvattaja oli lastannut tamman sisään ongelmitta ja matka oli sujunut rauhallisesti. 

Trailerissa minua odotti säikähtäneen näköinen tamma, joka kuulosteli tarkoin jokaista liikettäni. Juttelin sille rauhallisella ja lempeällä äänellä. Talutin Yinin ulos trailerista eturamppia pitkin ja tamma seurasi minua hetken epäröinnin jälkeen luottavaisesti. Tamma säpsähti kylmien vesipisaroiden osuessa sen paljaaseen selkään, mutta pääsimme nopeasti tallin suojiin, jossa vein Yinin sisälle karsinaansa. Tamman karsina oli täysin turvallinen, ei mitään vähääkään terävää tai muuta mihin tamma voisi sotkeutua. Viereisestä karsinasta pikkusiskoni poni Spock hirnahti uteliaasti ja alkoi heti tehdä tuttavuutta naapurikarsinan tulokkaaseen. Elämä sokean tamman kanssa tuskin tulee olemaan helppoa, mutta kyllä me opimme elämään yhdessä!

bottom of page